Kyläkävelyllä opittiin katsomaan maisemaa

Kävelykierroksen viimeinen tutkailukohde oli Komperon kotiseutumuseo ja Siikakosken seutu.

Pohjois-Karjalassa vuodesta 2003 lähtien pyörinyt ja Euroopan maaseudun kehittämisrahaston rahoittama kyläkävelytapahtuma saatiin nyt kolmatta kertaa Liperiin.

Kyläkävelyjen ideoija Päivi Jokinen Pro Agriasta kertoo, että retkille ovat tervetulleita kaikki asuinympäristöstään kiinnostuneet ja erityisesti viljelijät, jotka tarvitsevat maisematuntemusta kartoittaessaan tilansa monimuotoisuuskohteita.

– Maisemakierrosten ideana on, että ihmiset oppisivat katsomaan ympäristöään sellaisena kuin se eteen avautuu. Usein maiseman tuttuus tekee sen todellisen näkemisen vaikeaksi.

Viinijärven kirkonkylää kiertäneellä reitillä tutustuttiin nykyistä kyläkuvaa muotoilleeseen asutushistoriaan ja mietittiin yhdessä, mikä on taajamaympäristössä kaunista ja säilyttämisen arvoista ja mikä taas kaipaisi kohennusta.

Viinirannan ja Taipaleen kylät kuuluvat maakuntamme vanhimpiin asutusalueisiin ja niitä pidetään maisemallisesti arvokkaina kulttuuriympäristöinä. Siikakoskella käännettiin katse pelloille ja opeteltiin tunnistamaan kohteita, joiden hoitoon viljelijöiden ja tätä nykyä myös yhdistysten on mahdollista hakea EU:n erityisympäristötukea.

Kirkonkylä tutuksi

Kyläkierros käynnistyi linja-autoasemalta oppaana toimineen Päivi Jokisen ja Viinijärven Maa- ja kotitalousnaisia edustaneen Marja Toivasen johdolla. Matkaan laittautui 13 eri ikäistä, kotiseudusta kiinnostunutta retkeilijää.

Reitin aluksi pysähdyttiin hautausmaan kulmalle tutkiskelemaan sisääntulotien vartta.

– Siisti, tasavälinen puukujanne ajoradan ja kevyen liikenteen väylän välissä sopii hyvin kirkonkylään. Se jäsentää kylänraittia ja kertoo kulkijalle, että nyt ollaan tulossa taajamaan, oppaamme selostaa. Huomio kiinnittyy myös tienhaarassa seisoviin, muhkeiksi varttuneisiin petäjiin.

– Isot puut toimivat vanhassa kylämiljöössä maamerkkeinä, ne eivät ole risteyksissä aivan sattumalta.

Tuttu miljöö herätti porukassa muistoja entisajoilta. Reitin varrella seisahduttiin monesti pohtimaan, mikä rakennus mahtoi olla tällä paikalla ennen tai missä sijaitsikaan vanha sekatavarakauppa.

– Tuo vanha hiekkamonttu tuossa oli kouluaikaan kiellettyä aluetta. Meitä lapsia varoiteltiin sinne menemästä, viinijärveläisrouva muistaa.

Matka jatkui Kirkkosärkän kautta Taipaleen ortodoksiselle kirkolle, jonka hyvin säilynyttä ja kauniisti sammaloitunutta kiviaitaa oli jäätävä hetkeksi ihailemaan.

– Vesakot kannattaa poistaa sekä aidan päältä että vierustalta, näin eivät juuret pääse tunkeutumaan aidan rakenteisiin. Sortuneissa kohdissa ensiavuksi käy kivien kiilaaminen takaisin paikoilleen, mutta ennalleen aidan saa vain kasaamalla sen alusta pitäen uudelleen, Jokinen neuvoo.

Hautausmaalla harmiteltiin vanhoja, lahon vaivaamia koivuja, joita tuuli kaatelee tämän tästä hautakivien päälle. Papin portailtakaan ei enää askel kaiu, kun rappukivet kasvavat heinää.

– Katsokaapa tuota ruostunutta sillan kaidetta. Tekee pahaa nähdä tuollainen historiallisesti tärkeän Taipaleenjoen päällä, retken vetäjä huomaa. Silmä tottuu kauneuteen, mutta ilmeisesti myös rumuuteen, porukassa tuumataan.

Ladot ja saarekkeet elävöittävät peltomaiseman

Ensimmäinen silmäys Siikakosken laakeille peltoaukeille rekisteröi sen, että maisemaan sisältyy pohjoiskarjalaisittain harvinaisen paljon latoja.

– Peltikatto on ollut monen ladon pelastus. Pärekatto sopisi tietenkin paremmin
perinnerakentamiseen, mutta se on työläs tehdä ja siksi melko harvinainen, Jokinen tuumaa.

Tarkemmin peltomaisemaa havainnoitaessa sieltä hahmottuu kohteita, joiden säilyttämistä viljelijän kannattaa harkita. Pienet, monilajiset puusaarekkeet peltolohkojen lomassa tai ladonympärystät joutomaakasvustoineen ovat monille eläinlajeille tärkeitä suoja-alueita.

– Haapaa pidetään maaseudun jalopuuna, sillä se houkuttelee rungolleen sellaisia jäkäliä, sieniä ja hyönteisiä, jotka eivät muualla viihdy. Haapa luo tuulessa vapisevine lehtineen myös aivan omanlaistaan äänimaisemaa.

– Ja onhan se syksyllä tosi kaunis, retkeilijät säestävät.

Kierros päättyy Komperon museoalueelle, jossa kyläkävelijät pääsevät tutustumaan vanhaan pihapiiriin rakennuksineen ja tarvekaluineen. Maa- ja kotitalousnaisten tarjoamien ulkoilmakahvien ääreltä on hyvä lähteä kypsyttelemään retken antia ja kehittämään ideoita oman asuinympäristön hoitamiseksi.

Vastaa