Vauhdikas kädenojennus veteraaneille
Timon armeijapyörän numero on 276.
– Minulla oli kolme numerosarjaa, joita hain. Kyläkauppias Vesa Keskinen (40) voitti huutokilpailun tuhannella eurolla ikävuodestani ja talon tienumerokin (130) oli turhan kallis.
– Hankin lopulta syntymäpäiväni mukaan pyörän numero 276.
Timon siskontyttö Sanna Soininen haki pyörän Helsingin Senaatintorilta, jossa huutokaupassa voittaneet saivat haluamansa puolustusvoimien organisoimassa jakotilaisuudessa. Kotikonnuillaan Rääkkylässä toisinaan poikkeava Sanna pääsi kertomaan tuntemuksistaan toimittajalle.
– Enon kunniaksi hain pyörän, Sanna tiivisti illan tv-uutisia varten tehdyssä haastattelussa.
Enon ja muiden suomalaisten iloksi nettihuutokaupasta kertyi 228.000 euroa lahjoitettavaksi Suomen veteraanijärjestöille. Varat käytetään sotiemme veteraanien elinolojen parantamiseen ja kotona asumisen tukemiseen.
Pyörät kiinnostivat ihmisiä
Sanna purki vielä hiukan hämmennystään tv-kuvaajista työnnettyään pyörän ulos Senaatintorilta. Pyörä herätti huomiota matkallaan tämän jutun kirjoittajan autokyytiin.
– Hei saanhan kokeilla pyörää ja annatko euron, Peraksi esittäytynyt mies toivoi.
– Suomi on turvallinen peruskallio, Pera mietti pyörää katsoessaan.
Eräs Mike kysyi ympäröineestä pyöräsirkuksesta. Hän sanoi ymmärtävänsä miksi ihmiset olivat niin sankoin joukoin liikkeellä isänmaan asian puolesta.
– Tämä on rauhallinen maa, jossa on rauhallisia ihmisiä, Mike tiesi.
Vielä ennen auton peräkoukkuun nostamista pyörää piti käyttää tietysti Mannerheimin patsaan luona. Pyörän ohjaustangon takaa Carl Gustaf Emil Mannerheimin (1867-1951) muisto näyttäytyi itsenäiseltä huolenpidolta sotiemme veteraaneista.
Yli 400 kilometrin ajomatkan jälkeen Timo pääsi käsiksi haluamaansa pyörään, jonka hän arvioi jo nopean kokeilun jälkeen erinomaiseksi:
– Tällä on hiekkateilläkin hyvä ajella.
Tietoa kirjoittajasta
