Melkein kuin mummolassa

Perhepäivähoitaja Anja Simosen luona tehdään kaikkea jännää. Taustalla Kuusniemen mestarit.

Liperin Kuusniemessä on lasten hoitopaikka, joka ei ole laitos. Leikkikenttä ei ole hiekkaerämaa, vaan luonnonkaunis maatilan pihapiiri.

Naapurin navetassa ammuu lehmiä, joten puuroihin ja pannareihin haetaan porukalla tuoretta maitoa.
Kesällä opetellaan uimaan Pyhäselän aalloissa, nikkaroidaan ja rakennetaan majoja lähimetsään. Talvella käydään pilkillä, hiihdetään ja ajetaan moottorikelkalla.

Perhepäivähoitaja Anja Simosta voi pitää monen lapsen varamummona.
– Lapset ovat niin ihania. Heidän kanssaan joka päivä on erilainen ja se tekee työn mielekkääksi, vuodesta 1987 Kuusniemessä Liperin kunnan perhepäivähoitajana toiminut Anja kertoo.

Ennen Liperiin muuttoa hän ehti hoitaa joensuulaisten lapsia 14 vuotta.
Anjan aviomies Jouko Simonen on osoittautunut hyväksi varaukiksi. Anjan hoivissa on ollut paljon poikia, jotka ovat tulleet hyvin juttuun nykyään eläkepäiviä viettävän Joukon kanssa.

Jouko näyttää pojankoltiaisille miehen mallia. Yhdessä pinotaan polttopuita ja nikkaroidaan ulkorakennuksessa.
– Lapset ovat minun vastuullani, mutta tavallaan teen tätä työtä yhdessä Joken kanssa. Lapset ovat kiinnostuneita kaikesta mitä Joke tekee, Anja sanoo.

Uimataito ennen koulua

Anja järjestää hoitolapsilleen jonkinlaisen tapahtumapäivän vähintään kerran vuodessa. Toissa perjantaina Kuusniemessä hiihdettiin kilpaa.

Koska perhepäivähoitajilla ei saa nykyään olla niin paljon hoidettavia kuin ennen, oli Anja kutsunut kilpailuihin myös entisiä hoitolapsiaan saadakseen oikeaa hiihtokilpailun tunnelmaa. Joukon tekemää latua kiersi lopulta yhdeksän pientä hiihtäjää.

Myös äidit ja isät kutsuttiin kannustamaan.
– Tämä on viihtyisä ja kodikas paikka ja Anja on tosi ammattitaitoinen hoitaja. Meidän pojalle tämä on kuin mummola, kolmevuotiaan Eemilin äiti Tarja Kinnunen kehuu.

Joensuussa töissä käyvä Tarja on tällä hetkellä äitiyslomalla. Alustavasti on sovittu, että myös vajaan vuoden ikäinen Mikael pääsee Anjan hoiviin, kun äiti aloittaa työt.
– Mielestäni maaseutu on lapselle paras koti- ja hoitoympäristö. Täällä on varmasti aika paljon erilaista kuin muissa hoitopaikoissa. Esimerkiksi minä en tiennyt silloin alussa, että Anja käy lasten kanssa hakemassa maitoa naapuritilalta. Litran peilari on aika hauskan näköinen, kun siinä näkyy lommoja ja muuta käytön jälkiä.

– Käsittääkseni kaikki Anjan hoitolapset ovat oppineet uimaan ennen kouluun menoa. Uimiseen kysytään lupa meiltä vanhemmilta.

Lapsuusaika on lyhyt

Hiihtosuorituksen jälkeen istahdettiin nuotion ääreen. Tarjolla oli mehua ja makkaraa.
Palkintopöydällä odotti jokaista hiihtäjää mitali ja karkkilaatikko. Anja oli hankkinut ne. Kunta ei osallistu perhepäivähoitajien järjestämiin rientoihin.

Taajamien perhepäivähoitajat saattavat tavata toisiaan päivittäin leikkikentillä. Anja myöntää, että joskus kollegan kanssa juttelua kaipaisi.
Kunnan päivähoitotilanne saa hänet mietteliääksi. Päiväkodit kuulostavat täyteen mitoitetuilta.

– Lapsuusaika on niin lyhyt aika, että pitäisi toimia enemmän lasten ehdoilla. Tietysti lapset tarvitsevat myös ohjausta, hän sanoo.
Anjan asiakkaat tulevat Ylämylly-Roukalahti -akselilta. Vapaat hoitopaikat ovat olleet kortilla.
– Kyllä se monesti on ollut niin, että jos lapsi on minulle tullut, hän on myös jäänyt.

Jaa:

Facebook