Puhutaan patterit täyteen

Omaishoitajan osa vaatii henkisiä ja fyysisiä voimavaroja, ja sen ymmärtää parhaiten toinen omaishoitaja. Dementoituvien läheisten vertaistukiryhmälle on ollut tilausta, mutta muutamaan vuoteen sellaista ei ole ollut tarjolla.

– Täällä kokoontui kahtena talvena omaishoitajien vertaistukiryhmä, ensiksi kunnan ja sitten kansalaisopiston järjestämänä. Toiminta lopetettiin, kun ryhmän vetämiseen ei tuntunut jäävän aikaa. Olemme tehneet Pohjois-Karjalan dementiayhdistyksen kanssa yhteistyötä, joten ajattelimme järjestää yhdessä myös tukiryhmätoimintaa. Tiedotimme ryhmästä lähettämällä kirjeet koteihin, joissa tiedettiin asuvan omaishoitajia yhdessä hoidettavien kanssa, Liperin muistihoitaja Anna-Maija Pitkänen kertoo.

Dementiayhdistyksen toiminnanjohtajan Leena Knuuttilan mukaan tällä kertaa on tarkoitus saada aikaan pysyvä ryhmä. Tosin tapaamisia järjestään harvakseltaan, kerran kuukaudessa. Kesäisin ei kokoonnuta ollenkaan.

Vertaistukiryhmän ensimmäinen tapaaminen oli tiistaina Spr:n ystävänkammarilla. Paikalle saapui neljä naista, joista vain yksi oli ”virallinen omaishoitaja” eli omaishoidon tuesta kunnan kanssa sopinut henkilö.

– Ryhmään osallistujan ei tarvitse olla omaishoitaja. Jos lähipiirissä on dementiaa sairastava tai jos on vain muuten kiinnostunut, niin rohkeasti mukaan, Knuuttila toivottaa ja uskoo, että ryhmän koko kasvaa, kunhan tieto leviää.

Vertaistukiryhmä on osa Ray-rahoitteista Kotona kauemmin -toimintaa, jonka puitteissa dementiayhdistys järjestää eri puolilla maakuntaa toimintaa dementoivaa sairautta sairastaville sekä heidän läheisilleen ja perheilleen.

Omaishoitaja ei pääse omille menoilleen tuosta vaan, ei välttämättä edes kerran kuukaudessa kokoontuvaan vertaisryhmään. Knuuttilan mukaan yhdistys järjestää tarvittaessa omaisen hoidon kokoontumisen ajaksi.

– Esimerkiksi Nurmeksen omaisryhmässä on tehty niin, että yhdistys on ostanut yksityisestä hoitopaikasta hoitajan.

Ei raski jättää

Knuuttilan mukaan omaishoitajat eivät hae helposti apua, vaikka tarvetta olisi. Monet ”eivät raaski” jättää puolisoaan vieraaseen paikkaan tai vieraan hoidettavaksi.

Tukea saava omaishoitaja on oikeutettu kahteen ”vapaapäivään” kuukaudessa.

– Meillä on Konttilanhovin palvelukeskuksessa kaksi paikkaa käytettävissä, jonne hoidettavan voi viedä. Lisäksi on yksi lomittaja, jota voi pyytää kotiin päivän ajaksi. Lisäksi vanhainkodissa, Sarastuksen puolella on muutamia lyhytaikaisia paikkoja. Terveyskeskuksen vuodeosastolle otetaan akuuteissa tilanteissa, mutta terveyskeskus ei ole dementoituneelle paras mahdollinen paikka, Pitkänen kertoo.

Viime vuonna Liperissä diagnosoitiin 34 dementiaa sairastavaa henkilöä. Pitkäsen mukaan kunnasta löytyy paljon ihmisiä, joilla ei ole diagnoosia dementiasta. Toiset eivät myönnä, toiset taas eivät tiedä sairastavansa.

– Työssäni olen huomannut, että ihmiset hakeutuvat muistitutkimuksiin aika helposti sairauden alkuvaiheessa. Mutta mitä pidemmälle tilanne etenee, sitä vaikeampi sairastuneen on myöntää, että hän sairastaa, hän kertoo.

Dementiayhdistyksen tilastoista selviää, että Liperissä on 174 perhettä, joissa perheenjäsenellä on ollut jo useamman vuoden keskivaikea tai vaikea dementia. Noin puolet heistä on laitoshoidossa.

Kuntouttavassa päivätoiminnassa kehittämistä

Anna-Maija Pitkänen aloitti työnsä kokopäiväisenä muistihoitajana Liperissä vuonna 2001 ja oli ensimmäinen laatuaan koko Pohjois-Karjalassa. Nyt kokopäiväisiä muistihoitajia löytyy myös Joensuusta ja Lieksasta.

Dementiayhdistyksen mukaan Pitkäsen ansiosta Liperissä ollaan dementiasairauksien hoidossa ”pisimmällä” verrattuna muihin maakunnan kuntiin. Kokopäiväisen ammattilaisen työ on tietänyt jatkuvuutta hoitoon. Parannettavaa löytyy kuitenkin.

– Muun muassa kuntouttava päivätoiminta ja kotilomitus pitäisi saada toimimaan. Aina riittää tekemistä ja kehittämistä, mutta kuntapuolella on edettävä pienin askelin, Pitkänen sanoo.

– Kuntouttavaa päivätoiminnassa olisi joka kunnassa kehittämisen varaa, Knuuttila lisää.