Apteekin kotka saa kohta ilmaa alleen
Liperiin perustettiin apteekki vuonna 1834, kotkan tarkka ikä on arvoitus.
Eläkkeellä oleva puutyön opettaja Matti Kuurila on saanut parsittua kasaan surkeaan kuntoon päässeen Liperin apteekin tunnuksen. Koska kysessä on konservointityö, ei kotkasta tule uuden näköistä.
– Tähän jää rumaa ihan riittävästi, Kuurila naurahtaa esitellessään verstaan pöydälle asetettua vanhaa apteekin tunnusta, joka aikoinaan muistutti myös Venäjän vallasta.
Korjaaminen siten, että lopputulos ei näytä korjatulta on ollut kynnyskysymys koko projektissa. Ehkäpä siksi ammattilaisten asenne on ollut tyrmistyttävän tympeä liperiläisten pyytäessä apua.
Kotkan omistaa Liperi-seura, joka pyysi Kuurilaa selvittämään korjauskeinot viime toukokuussa. Tätä ennen Valamon luostari oli tehnyt turhan suolaisen hintapyynnön konservoinnista.
– Yritimme hakea tietoa Pohjois-Karjalan museosta, mutta siellä oltiin todella varovaisia. Amanuenssi antoi ymmärtää, että kotkalle ei tarvitsisi tehdä mitään. Vinkkejä ei tullut laisinkaan. Liperi-seuran Lauri Pietarisen ja Juhani Kososen kanssa sitten mietittiin, että jotakin sille pitää tehdä, koska osia puuttui ja saumat irvistelivät.
Pohjois-Karjalan museon visiitin jälkeen Kuurila otti yhteyttä Alajärvellä vaikuttavalle apteekkineuvos Marcus Ollille. Kyse oli lähinnä siitä, millaisia puuttuvat osat voisivat mahdollisesti olla.
– Hän ei vastannut, vaikka hänellä on kaksi kotkaa samalta aikakaudelta. Tuntui, ettei uskaltanut ottaa vastuuta, jos jokin menee mönkään. Hän suositteli ottamaan yhteyttä Seinäjoen ammattikorkeakoulun konservointilaitokseen, joten kirjoitin sinne. Moniin viikkoihin ei kuulunut mitään. Sitten opettajakollegio oli päättänyt, että sisätiloissa säilytettävää esinettä ei oteta tutkittavaksi eikä kunnostettavaksi.
Seinäjoelta suositeltiin Espoon ammattiopiston huonekalujen entisöinnin ja konservoinnin osastoa.
– Soitin Laurille, että kohta ollaan Pariisissa, joten eiköhän tehdä tämä Liperissä.
Liikaa ei saa tehdä
Liperin apteekin alkuaikoina, joskus 1834-1850, väki osasi hakea lääkkeitä emäpitäjän apteekista rakennuksen ulkopuolelle ripustetun puisen kotkan opastamana. Kaksipäinen kotka muistutti samalla, kuka maassa määrää.
Vastaavantyyppisiä apteekkien tunnuksia ei ole liiemmin jäänyt jäljelle. Liperin yksilö löytyi 60-luvulla vanhan apteekkitalon purkutöiden yhteydessä. 80-luvun alussa sitä yritettiin korjata Lieksassa, mutta ammattitaidottomasti, mm. lahonnutta puuta oli korvattu kipsillä ja täysin asiaankuulumatonta epoksiliimaa oli tuhrittu surutta.
Kuurila on kunnioittanut esineen ikää. Tarvittavat puuttuvat osat hän on valmistanut Liperin pikkupappilan vanhoista kattolaudoista, joilla on ikää 160 vuotta. Liimat ovat perinteistä tavaraa:
nahkaliimaa ja kaseiiniliimaa. Kotka istuu valtikassa, jonka ympärillä kiemurtelevan käärmeen puuttuvan häntäpään hän sanoo tehneensä ”ihan lonkalta”. Tietämätön ei uskoisi sellaisen ikinä puuttuneen.
Myös toisen pään nokka sai täyttöpalan. Kruunu uuden tuennan.
– Kotka on maalattu alunperin jollakin pellavaöljytyyppisellä maalilla, johon on saatu väri kimröökistä, Kuurila esitelmöi.
Nyt työn alla on uusi taustatuki, jonka varassa kotka jälleen nostetaan ilmaan. 160 vuotta vanha lauta on liian uuden näköistä. Se murjotaan ja maalataan usealla perinnemaalikerroksella vanhan näköiseksi.
– Toukokuun alkuun mennessä tämän pitäisi olla valmis.
Sen jälkeen Liperi-seura luovuttaa kotkan Liperin apteekille. Ennen luovutusta maakuntamuseon väki käy tarkistamassa työn jäljen. Apteekissa kotka ripustetaan asiakastiloihin.
– Tämä on vaikein työ, mikä on vastaan tullut. Koko ajan on oltava herkkänä, ettei tee liikaa, Kuurila sanoo.
Tietoa kirjoittajasta
