Jos kunta menetetään, niin väkiluvussa voitetaan

Toisen kysymyksen vastaus oli jo paljon edellistä optimistisempi:

– Voi olla 20.000:kin asukasta.

Mieltä askarruttavia kysymyksiä ei juhlassa kuitenkaan tämän ja Marjatta Tolvasen kronikkaa enempää pohdittu. Aika näyttää. Parasta kunnan jättämistä suunnittelevan kunnanjohtajan mielestä Rääkkylässä ovat itse rääkkyläläiset.

Varsinaisessa puheenvuorossaan Lappalainen kertoi muun muassa Rääkkylän kunnan ikäihmisilleen tarjoamista palveluista, perusturvasta, kotihoidosta, ateriapalvelusta ja turvapuhelimesta.

– Kaikki nämä tukevat myös osallistumista, muistutti puhuja. Esimerkiksi hän nosti Pihlajakodin kuntolaitteet. Viikon teemana on nimenomaan ”Osallistuva vanhus”.

Laki hoitotakuusta ei Rääkkylässä ole muuttanut juuri mitään. Lain edellyttämät asiat ovat olleet kunnossa jo ennen lain voimaantuloa.

– Kotitalousvähennyksen voi tehdä myös lapsi vanhemmilleen tehdystä työstä, palkasta ja sivukuluista, kertoi Lappalainen. Näin lapset voivat ostaa apua vanhemmilleen. Uutta on 30 prosentin tuki apulaisen palkkaukseen.

Sananen turvallisuudesta

Päivän asia-aiheena oli turvallisuus, jota tarkasteltiin palopäällikkö Rauno Jumppasen ja nuohooja Pentti Rouvisen näkökulmasta.

– Kuinka usein palohälyttimiin on vaihdettava patterit, kysyi palopäällikkö ja vastasi hyväksi neuvoksi.

– Aina 112-päivänä eli helmikuun 11. päivänä. Tai sitten jokaisen omana syntymäpäivänä. Siis kerran vuodessa ennen kuin hälytin alkaa piipata.

Oikea paikka palohälyttimelle on katossa noin puolen metrin päässä ovesta. Katto ja sen korkein kohta on seinää parempi vaihtoehto, sillä savu nousee aina ensin ylös. Nykyisin on saatavana hälyttimiä, joiden patterit on vaihdettavissa normaalikorkeudelta. Näin ei tarvitse kattoon kurkotella.

Toinen tärkeä asia on osoite, jonka olisi oltava jo tien poskessa.

– Numerot näkyviin, korosti Jumppanen.

Oven yläpuolella oleva valo voi palaa tai olla palamatta, se on asukkaan valittavissa.

– Paitsi, jos taloyhtiön hallitus on päättänyt, että valojen on oltava päällä aina.

Nuohooja siivoamaan

– Nuohous on tulipaloja ennalta ehkäisevää toimintaa, aloitti Pentti Rouvinen ja hauskuutti kuulijoitaan kertomalla, että sen voi tehdä jokainen vaikka itsekin. Laki ei edellytä nuohoojaa, nuohoamista kerran vuodessa sen sijaan. Piippuun kerääntyvä noki on helposti syttyvää ja palavaa.

Nuohoojan jäljiltä koti on monen kokemuksen mukaan siistimpi kuin tämän taloon tullessa. Tuhkaa ei tavalliseen imuriin pitäisi imuroidakaan – ellei imurin vaihto ole mielessä.

Tulentekoon apuna on lämpöpuhaltimia. Tulen syttyminen uuniin kesällä tai kesän jälkeen on usein ongelma.

– Tuhkaa ei saa säilyttää muoviastiassa, eikä varastossa, jatkoi Rouvinen ja kertoi, että juuri sillä tavoin on moni varastopalo syttynyt.

Nuohooja tarvitsee myös kunnossa olevat tikapuut. Siitä huolimatta katolle kiipeämisessä on aina omat riskinsä. Syksyn viimat tekevät katot joskus niin liukkaiksi, että työssä on oltava asianmukaisten varusteiden lisäksi mukana myös tuuria. Pentti Rouvinen on pudonnut katolta kaksi kertaa.

Mielen virkistystä

Turvallisuus vilahteli päivän muissakin puheenvuoroissa. Tilaisuuden yhdessä kunnan ja seurakunnan kanssa järjestäneen vanhusneuvoston sihteeri Marjatta Tolvanen muistutti syksyn liukkaista ja kenkien turvallisuudesta.

– Kuinka moni on jo hankkinut kenkiinsä ”turvaraudat”, hän kysyi.

Musiikkiohjelmasta vastasivat Timo Wuorio ja Jorma Rouvinen. Mukana olivat myös Helmi Mononen, Kalevi Laukkanen ja Asser Pietarinen.

Marjatta Tolvanen kertoi Leena Sallisen johtamasta vanhusneuvostosta. Hän luki hauskan kronikan Rääkkylästä ja lausui Dieetti -runon.

Seurakunnan puolesta mukana olivat seurakuntasisar Satu Kinnunen ja kanttori Annikki Logren, jotka pitivät yhdessä loppuhartauden.

Vastaavanlaisia virkistystapahtumia suunnitellaan jatkossa pidettävän kaksikin kertaa vuodessa. Kahvitarjoilulla alkanut tilaisuus päättyi leijonien järjestämään turvalliseen kotimatkaan.