Kohtaamisia ja kontakteja kotoutumisen tueksi

Ulla Jolkkonen opastaa kädestä pitäen, kun Jaana Lumatjärvi rypyttää ensimmäistä piirakkaansa. Vierellä pulikkaa pyörittää opiskelija Marjut Kontkanen.

Pellille päätyy monenmuotoisia piirakoita. Pitkulaisia ilomantsilaisittain. Savosta ja rajan takaisesta Karjalasta on tullut pyöreämpi muoto. Karjalanpiirakkaoppia välittämässä olleitten Viinijärven ja Kaatamon marttojen piirakat ovat jotain siltä väliltä.
– Piirakka on tekijänsä näköinen, Ulla Jolkkonen Viinijärven martoista opastaa.

Myös taikinan koostumus vaihtelee. Ruisjauhojen ja vehnäjauhojen suhde on makuasia. Vehnäjauhoja on oltava taikinan leipoutumisen takia – minkä verran, sen päättää leipoja.

– Käshän sen tietää, marttojen riveistä heitetään.

Pulikalla pyöritellään tai pastakoneella veivataan pyöreät kuoret. Keskelle sydän ja ummistamaan.

– Yksi rypyttää ensin puoleen väliin ja pyöräyttää piirakan sitten ympäri. Toinen rypyttää yhdestä reunasta alkaen toiseen päähän asti.

Piirakat paistetaan ravakassa lämpötilassa. Ja voidellaan oikealla voilla. Tai kastetaan voi-maito-vesi-seoksessa. Piirakanteossa ei olla tiukkapipoista. Illan monikulttuurisuusteemaa kunnioittaen piirakoita pyöräytetään monen eri perinteen innoittamana.

Verkostot käyttöön

Kaprakan aikuiskoulutuskeskuksessa lasten ja nuorten erityisohjaajiksi opiskelevat Marjut Kontkanen, Reija Kontkanen ja Pirkko Arponen ovat piirakanpaistajaisten liikkeellepanijat. Teemaillat ovat osa naisten monikulttuurisuuden opintoihin liittyvää näyttötyötä.

Monikulttuurisuusillat on tarkoitettu Liperin, Polvijärven ja Outokummun alueilla asuville maahanmuuttajille ja heidän perheilleen.

– Tämäntyyppiselle toiminnalle tuntui olevan tarvetta, kertoo Reija Kontkanen.

Haasteena on maahanmuuttajien tavoittaminen ja saaminen yhteen.

– Alueella asuu paljon Venäjältä muuttaneita, mutta he eivät välttämättä tiedä toistensa olemassaolosta.

Maahanmuuttajan sopeutumista ja olonsa kotoisaksi tuntemista auttaa, kun saa vertaistukea muilta samassa tilanteessa olevilta.

– Täytyy olla todella rohkea ja oma-aloitteinen, että lähtee uudessa ympäristössä itse luomaan kontakteja, Marjut Kontkanen toteaa. Pieni maalaiskylä voi olla tässä suhteessa vaikeampikin kuin iso kaupunki, missä sulautuminen on helpompaa.

Tapahtumailtojen tavoitteena on luoda verkostoja valmiiden toimijoiden välille ja antaa mahdollisuus luonteviin monikulttuurisiin kohtaamisiin. Mukana on marttojen lisäksi mm. Suomi-Venäjä seura, SPR ja kyläyhdistykset, jotka kaikki jo omalla työllään tukevat maahanmuuttajien kotiutumista.

Vertaistuki tärkeä

Kotiutumisessa kielitaito on etu.

– Ja jos on työtä, sitä kautta tuntee itsensä tarpeelliseksi, toteaa Suomi-Venäjä seuran jäsen Marina Leinonen. Hän on muuttanut Suomeen kymmenen vuotta sitten Petroskoista. Työ kielenkääntäjänä on auttanut kotiutumisessa uuteen kulttuuriin ja kontaktien luomisessa.

Naisille, joilla on suomalainen mies, voi miehen perheen ja tuttavapiirin kautta avautua ihmissuhdeverkosto. Omien maamiesten tuki on kuitenkin tärkeä.

– Sehän on kaikkein paras, vakuuttaa Natalia Ovaskainen.

Pietarin alueelta Polvijärvelle kotiutunut Ovaskainen kertoo, että hänellä on ympäri Suomea venäläisiä tuttavia, joiden kanssa soitellaan aktiivisesti.

– Käytännön asioissakin, kun tarvitsee vaikka joku paperi virastoon viedä. Heillä voi olla jo sama kokemus ja tieto.
Monikulttuurisia kohtaamisia jatketaan kevään ja kesän aikana mm. ortodoksiseen kirkkoon tutustumalla ja puutarhateeman merkeissä.

Teemaillat järjestäneet opiskelijat toivovat, että toiminta jatkuisi jossain muodossa heidän projektinsa jälkeen. Hankerahoitus olisi mahdollinen.

– Tarvitaan vain toimija, joka ottaisi asian omakseen.

Vastaa