Millainen kuva Liperin seurakunnasta?
Minun näkökulmastani katsottuna seurakunta näyttää elävältä yhteisöltä, jossa ihmiset kohtaavat toisensa erilaisissa tilaisuuksissa. Tarkoitan sitä, että ihmiset kohtaavat toisensa kasvotusten eivätkä netin välityksellä. Seurakunnassa on tarjolla monenlaista toimintaa vauvasta vaariin. Kaikki ovat tervetulleita mukaan, jos vain niin haluavat.
Totuuden nimessä on sanottava, että minullakin oli aikaisemmin ennakkoluuloja seurakunnan toiminnasta. Ajattelin, että minä en kuulu joukkoon eikä minua hyväksytä tällaisena kuin olen. Olen kiitollinen, että minua rohkaistiin mukaan ja löysin yhteyden. Samalla myös kuvani uskosta ja uskovista avartui.
Elämääni on tullut osallistumisen myötä uutta sisältöä, iloa ja laulua, jopa nauruakin. Mielestäni parasta on se, että voin olla mukana auttamassa omalla tavallani. Olen huomannut, että antaessani omaa aikaani, saan uutta voimaa ja iloa.
Naisten illoissa voin laulaa, kuunnella ja keskustella. Voin myös olla hiljaa, jos niin haluan. Viinijärvellä naiset leipovat yhdessä piirakoita, Liperissä neulotaan sukkia ja peittoja sekä Ylämyllyllä kudotaan lohtuhuiveja. Samalla keskustellaan yhdessä iloisesti.
Elämme vaikeita aikoja. Monissa perheissä on huoli taloudellisesta toimeentulosta. Moni eläkeläinen on myös vaikeuksissa. Seurakunnan diakonia tarvitsee entistä kipeämmin vapaaehtoisia auttamaan. Korona ja sota ovat lisänneet ihmisten ahdistusta.
Meille kaikille tulee eteen tilanteita, joissa voimme auttaa lähellämme eläviä ihmisiä. Voimme tarjota heille apuamme. Joskus pelkkä kuunteleminen ja oman aikamme antaminenkin riittää. Hyvä tulee myös takaisin. On tuntunut todella ihanalta, kun naapurini on tuonut minulle kasviskeittoa ja sämpylöitä. Vaikeina aikoina tarjonnut myös olkapäätä tarvittaessa.
Pankaamme hyvä kiertämään Liperissä. Jos sinä et tunne tarvitsevasi seurakuntaa, muista silloin, että seurakunnassa joku voi tarvita sinua.
Iloa, toivoa ja luottamusta elämäänne!
Eeva Pusa
seurakuntavaaliehdokas
Tietoa kirjoittajasta
