Mielipide: Lapsen oikeudet 30 vuotta – mitä lapsillemme ja nuorillemme kuuluu?
Kysymys on tänään Lapsen Oikeuksien päivänä oikeutettu ja ajankohtainen. Iltasanomat julkaisi lauantaina 16.11.2019 pysäyttävän artikkelin Kristiinasta; täyden kympin tytöstä, jolla oli halu elää ja parantua mielenterveyttä kohdanneista ongelmista. Hän ei kuitenkaan koskaan saanut tarvitsemaansa hoitoa. Vastaavia ikäviä uutisia olemme saaneet lukea aikaisemminkin.
Samaan aikaan saamme lukea enenevissä määrin lasten ja nuorten kiusaamis- ja päihdeongelmista. Joka puolella on vain ”kurittomia kakaroita” vailla kasvatusta – vai onko sittenkään? Onko tämä kaikki nykyjärjestelmämme tulosta? Niitämmekö nyt lamavuosien jälkeistä tulosta heikennetyistä lapsiperheiden palveluista, mielenterveyspalveluista, villistä ja vapaasta kasvatustrendistä ja viimeisimpänä uusimmasta opetussuunnitelmasta? Puhumattakaan peliviihteen ja sosiaalisen median mukanaan tuomista ongelmista. Emmekö osaa enää kasvattaa?
Kymmenessä vuodessa lasten ja nuorten masennuslääkkeiden käyttö on liki kaksinkertaistunut; viime vuonna masennuslääkkeiden korvauspiirissä oli yli 14 000:tta 0–18 vuotiasta lasta ja nuorta. Runsaat sata alle 10 vuotiasta sai masennuslääkkeitä ja 18 vuotiaista noin neljä tuhatta. Kelan tutkimusyksikön tutkimuspäällikkö Leena Saastamoisen mukaan lääkekorvauksien kriteerit eivät ole muuttuneet näiden vuosien aikana. (Kela)
Tänä päivänä mielenterveysongelmista kärsivät lapset ja nuoret ohjataan avohoidon ja/tai lastensuojelun asiakkaiksi ja heille määrätään psyykelääkkeitä. Kuten Kristiinankin tarina osoittaa, heille syötetään lääkkeitä järkyttävän kokoisia annoksia ja oireiden pahetessa määriä lisätään jopa yli aikuisten lääkemääräysten. Miksi pahoinvoivat lapsemme ja nuoremme eivät saa tarvitsemaansa apua oikea-aikaisesti ja tarvitsemallaan tavalla? Onko vika avohoitoa ja lastensuojelua suosivassa järjestelmässämme? Olemmeko säästäneet lapsemme ja nuoremme hengiltä?
Kysymys on yhteiskunnallisesti mittava ja kestämätön. Peräänkuulutankin nyt päättäjiä valtakunnan tasolla heräämään tähän ongelmaan, sen syihin, seurauksiin ja eritoten ongelman ratkaisuun. Voitaisiinko lakimuutosten kautta saada sellainen tilanne, jotta jokainen ko. ongelmista kärsivä lapsi ja nuori saisi avun ja hoidon? Monissa kunnissa on matalan tason palveluja lapsille ja nuorille mutta valtakunnallista mallia ei ole ja palvelut eivät ole yhdenvertaisia keskenään. Tarvitsemme myös yhtäläiset nuoriso- ja vapaa-ajan palvelut taataksemme lapsille ja nuorille riittävän laajan tukiverkoston. Kaikilla tulee olla yhtäläinen oikeus saada tarvitsemaansa apua ja tukea kaikkialla maassamme.
Meillä ei ole varaa menettää lapsiamme ja nuoriamme – heissä on tulevaisuus. Lasten ja nuorten elämässä avainasemassa olemme me aikuiset. Meillä on käsissämme avaimet pitää huolta heistä. Milloin Sinä olet kysynyt lapseltasi tai nuoreltasi kuinka hän voi ja mitä hänelle oikeasti kuuluu?
Susanna Nevalainen, Siniset Naiset ry:n puheenjohtaja
Tietoa kirjoittajasta
