Mielipide: Ethän petä, ehdokas!

Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista – vähintään. Vaalien alla saamme roppakaupalla lupauksia paremmasta huomisesta. Puolueiden vaaliohjelmat ovat jopa liikuttavan yksimielisiä siitä kaikesta, miten olojamme kohennetaan edelliskausista.

Yksi näistä esimerkeistä lienee sote-uudistus, jota on väännetty kaudesta toiseen – välillä tulee mieleen hiiren kissalle takin ompelu. Paras-laki säädettiin ja tuli voimaan kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseksi vuonna 2007, mutta hanke pysäytettiin Kataisen hallituksen aikana vuonna 2011.

Tässä ja monessa muussa asiassa kaikki on yhtä säätöä politiikan takia. Aikaa ja rahaa käytetään runsaasti, kun polkupyörä keksitään yhä uudelleen pidettäessä kiinni oman puolueen periaatteista ja aikaansaannoksista. ”Silloin kun me olimme/emme olleet hallituksessa…”

Jos politiikkaa toteutettaisiin asioiden hoitamisena, kansalaisia koskevana kuten sen alkuperäinen merkitys on, käytettäisiinkö yhteiskunnan ja veronmaksajien varoja oikein? Säästyisimmekö turhilta ristiriidoilta ja asioiden vatkaamiselta joka suuntaan, jos kulloisetkin päättäjät muistaisivat edustavansa kansaa ja tekisivät todellista työtä sen eteen?

On hassua, että olipa vallassa millainen ryhmittymä tahansa, kansalainen on kuningas vain ennen vaaleja. Toki asioita pitää hoitaa realisesti, ja suuret kulut vaativat myös säästöjä ja sopeuttamista, mutta silti. Aiheellisesti tällä yleisönosastolla kysyttiin muutamia viikkoja sitten, mihin säästöt menevät, kenen taskuihin raha kasautuu.

Vanhusten ja vammaisten hoiva on Suomessa joissain tapauksissa vähintäänkin ala-arvoista. Lupauksista huolimatta asioihin ei saada rotia, vaikka tilanne on ollut tiedossa jopa vuosikymmeniä, ainakin siitä on niin pitkään puhuttu. Miksi hoivayrityksille ei löydy lainsäädäntöä, joka turvaisi arvokkaan elämän ihmiselle myös sen jälkeen, kun hän ei enää pysty itse huolehtimaan itsestään?

Kaikki ehdokkaat ovat varmaan tämänkin luvanneet – miten käy vaalien jälkeen, nähtäväksi jää.

Jaksanko enää uskoa?

Vastaa