Mielipide: Kehitys kulkee kulkujaan

Liperi on Pohjois-Karjalan maineikas emäpitäjä. Siihen kuului parhaimmillaan neljätoista kuntaa.

Liperi, Viinijärvi, Ylämylly! Siinäpä mahtipitäjän kolme taajamaa! Niiden tasasuhtainen kehittäminen on aina ollut varsin haasteellinen, hallinnollinen tehtävä.

Kuuluin Liperin kunnanvaltuustoon 1970-luvun lopulla. Seuraaviin vaaleihin en enää osallistunut. Päätöksiä valmistelevista taustakeskusteluista on jäänyt mieleeni outo lausahdus. ”Jarrua Ylämyllyn kehitykseen! Ties millaista asujamistoa on tulossa. Valta saattaa olla meiltä pian tipotiessään!” Kuntalaisen menestys – vai oma, itsekäs hallintovalta! Kumpiko on tärkeämpi?

Kehityksen kulusta sain jo nuorena kokemusta. 1951-luvun alussa toimin Suomussalmen Ala-Vuokin rajaseutupappina, sikäläistä rajaseutukirkkoa rakennuttamassa. Raatteentie kuului toimialueeseen. Siihen aikaan Haukiperän lossi erotti pitäjän pohjois- ja eteläosan toisistaan. Suomussalmen vanha kirkonkylä pohjoisessa, Ämmänsaaren kylä etelässä. Sittemmin lossin tilalle on rakentunut komea silta.

Entä tänään? Tyhjillään on Suomussalmen vanha kirkonkylä. Komea Amerikan lahjakirkko, sodassa palaneen tilalle rakennettu, on varsin harvoin enää käytössä. Asukkaina on lähinnä eläkeläisiä. Heitä palvelemassa on vain yksi kauppaliike.

Nykyisin Ämmänsaari puolestaan kukoistaa. Taivalkosken rata Ämmänsaarta sivuten, mahdollisti aikoinaan raskaan tavarakuljetuksen sekä lättähattujunailun. Kaikki mahdolliset palvelut alkoivat keskittyä Ämmänsaareen. Kirkon menot Ämmänsaaren uudessa kirkossa, koulutoimi lukioineen, terveyspalvelut kaikkineen, valinnaiset kauppa- ja pankkipalvelut sekä uuttera yritystoiminta!

Todellakin, kehitys kulkee kulkujaan!

Mitenkäs meillä Liperissä? Seutumme on läntisen ja itäisen kulttuurimme vanha kohtauspaikka. Täällä luterilaisen ja ortodoksisen kirkon antina on sanoma siunauksesta. Meillä länsi ja itä antavat kättä toisilleen. Täällä siunaus asustelee peltomailla, metsissä, vaaroilla ja rantamilla. Tuo kaikki on hyödynnettävissä yhteiseksi hyväksi.

Entä Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan kuuluisa Paloaukea? Soturien marssi on laannut. Tänään Ylämylly heijastelee kotoista rauhaa ja toiveikasta, nuorekkaan vireää yrittäjyyttä. Vanha, kunniakas emäpitäjä taajamineen on matkalla kohti parempaa huomista.

Liperi – yhteistyöllä täyteen tähkään!

Heikki Savola

Jaa:Share on Facebook

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *