Mielipide: Kunta kriisissä vai kriisikunta?
Liperin kunnan vuoden 2018 talousarviosta ja siihen läheisesti liittyvästä yläkoulukysymyksestä voisi kirjoittaa tai puhua taukoamatta. Haluan kuitenkin nostaa keskusteluun vielä muutaman näkökulman, jotka kyllä on ilmaistu jo aikaisemminkin, mutta niiden painoarvo tuntuu olevan kateissa – josko ”painettu sana” auttaisi.
Liperin kunnan talous ei kestä uuden yläkoulun rakentamisesta aiheutuvia kustannuksia. Jo vanhan koulukeskuksen peruskorjauksen hintalappu lukitsee lähivuosien investoinnit siten, että oikeasti mihinkään ei ole varaa. Kohteita miellä kuitenkin on, sillä rakennusten korjausvelka on huomattava. Lisäksi uutta tarvitaan koko ajan, esimerkiksi päivähoidon puolella lisätilaa tarvittaisiin jo nyt kipeästi. Uuden yläkoulun rakentaminen nostaisi velkataakkaamme niin suureksi, että kriisikunnan status kolkuttelee ovella. Taloutta voi yrittää paikkailla veroprosentin nostolla, mutta tämä johtaa samaan lopputulokseen, kriisikunnan kriteerit alkavat täyttyä. Veroprosentin nosto on myös erittäin varma keino tyrehdyttää alueen vetovoima.
Vetovoimasta on hyvä siirtyä aiheeseen Ylämyllyn vetovoima vs. Liperin kirkonkylän verovoima. Yläkoulun puuttuminen Ylämyllyn taajamasta ei ole näkynyt alueen vetovoimassa. Kaikki ”hyvät” tontit tekevät kauppansa. Kirkonkylän alueelle ja ennen kaikkea sitä ympäröivien kylien vetovoimalle yläkoulun siirtyminen Ylämyllylle on kuitenkin vetovoiman ja elinvoiman näkökulmasta kuolinisku. Palaamme sota-aikaan ja koulumatkat muuttuvat sellaisiksi kuin lapissa – joskin sielläkin asiaa on korjattu huomattavasti. Ei kirkonkylän taajaman alueen lapsilla ole hätää. Heidän koulumatkansa on sama kuin Ylämyllyn lapsilla kirkonkylälle päin. Huoleni kohdistuu kylien lapsiin, joita on muuten paljon. Liperin ”neljänneksi taajamaksikin” kutsuttu, Liperin kylät, muodostavat varteenotettavan osan kunnan väestörakenteesta. Yksin Liperinsalossa on lähes 40 lasta, joiden koulunkäynnistä tehdään Ylämylly-vaihtoehdon toteutuessa helvetillistä.
Talouden kriisiytymisen näkökulman lisäksi huomionarvoista on perheiden ja lasten elämän kriisiytyminen. Kertokaa hyvät uuden yläkoulun rakentamisen kannattajat, olisitteko itse valmiita käyttämään ”työmatkaanne”, tässä tapauksessa siis lapsen koulumatkaan 3 h vuorokaudessa? Tämä kolme tuntiahan on tuo lakisääteinen katto, jonka yläasteikäinen ”saa” käyttää vuorokaudessa koulumatkoihin. Ja tämä kolme tuntia tulee täyttymään, jopa ylittymään, kun näiden lukuisten kirkonkylän lähikylien lasten koulukyytejä järjestellään Ylämyllyn suuntaan. Tässä yhteydessä on nostettu esiin Vaivio-suunta, josta sieltäkin on etäisyyttä puolestaan kirkonkylälle. Asia olisi kuitenkin oikaistavissa suoralla yhteydellä Liperiin, sillä kyseessä vain yksi haasteellinen suunta. Mutta jos siihen ei ole riittänyt rahaa tai halua nytkään, niin miten luulette, että tämä koulukyyteihin panostaminen onnistuu jatkossakaan?
Rahan vähyydestä ja tarpeiden suuruudesta on hyvä mainita seuraavaksi muutama sana. Jos sattuisimme jotenkin välttämään kriisikuntamenettelyn ja sen seurauksena pakkoliitoksen Joensuuhun, niin joudumme puuttumaan erittäin kovalla kädellä käyttötalouteemme. Tämä on kuitenkin itselleni erittäin poissuljettu vaihtoehto, sillä Liperi on kiristänyt ruuvia tästä näkökulmasta jo aivan tiukimmalle. Useissa tutkimuksissa ja vertailuissa on voitu osoittaa, että Liperissä toteutetaan jo nyt palveluita maakunnan keskiarvoa selvästi tehokkaammin. Meille ei jää siis muita vaihtoehtoja kuin suurentaa ryhmäkokoja, vähentää henkilökuntaa, pidentää koulumatkoja entisestään, lakkauttaa ei-lakisääteisiä palveluita ja – toimintoja sekä heikentää palvelutasoa ylipäänsä.
Palatakseni otsikkoon, kunta kriisissä vai kriisikunta? Niistä voi valita mieleisemmän nimikkeen.
Mira Karjalainen
Liperin kunnanvaltuutettu, kunnanhallituksen jäsen
Keskustan Liperin kunnallisjärjestön puheenjohtaja
ent. Liperin kunnan hyvinvointilautakunnan puheenjohtaja
Neljän lapsen äiti
Tietoa kirjoittajasta
