Ammattinimikkeillä ja liputuksilla tasa-arvoa?
PÄÄKIRJOITUS Aika monessa kunnassa ja kaupungissa on tänä syksynä otettu kantaa aloitteen tekemisen jälkeen Pride-liputukseen. Näin tehtiin myös Liperissä. Missä vaiheessa lienee Rääkkylän vuoro? Liperissä asian tiimoilta riitti runsaasti puhuttavaa, varsinkin kun samaan kokoukseen sattui yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelman hyväksyminen ja valtuustoaloite sukupuolineutraalien nimikkeiden käyttöönotosta.
Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudenmukaista ja tasa-arvoista kohtelua ajava Pride-liike on saanut viime vuosina runsaasti huomiota tiedotusvälineissä, ihmisten välisissä puheissa ja varsinkin sosiaalisessa mediassa. Koska kyse on suurelta osin nuorempien sukupolvien tunnoista ja ajatuksista. Se mikä on tai oli vanhemmille sukupolville uutta, on nuoremmilla normaaliin elämään tai arvomaailmaan sijoittuva asia.
Liperin valtuustossa asia ei tuntunut olevan millään tavalla sukupolvikysymys, eikä se kyllä saakaan olla. Kyse oli selvästi arvo- ja asennemaailmasta, jota täytyy sinänsä kunnioittaa kenen tahansa kohdalla, mutta eri mieltä saa olla. Enemmistön ja demokratian fiksuus mitataan sillä, kuinka se kunnioittaa ja ottaa huomioon vähemmistöt. Näin pitää tehdä myös Pride-liikkeen kohdalla. Asialliset mielipiteet ja puheet vievät asiaa eteenpäin ja muokkaavat päätöksiä. Vihapuhe ei vie taatusti asioita eteenpäin, eikä sellaista ole syytä suvaita.
Pride-liputuksen jääminen jokaisen omalle vastuulle oli selkeä kannanotto vakiintuneiden käytäntöjen puolesta. Salissa muistutettiin monella suulla, että tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus on otettava huomioon. Kunnan lippusalko on vielä varattu Suomen lipulle ja vakiintuneille liputusaiheille ja -päiville. Kuka tietää joko liputamme Pride-ajatukselle viiden vuoden kuluttua?
Puhetta riitti myös ammattinimekkäistä, joiden luulisi herättävän vähemmän vastakkainasettelua ja intohimoja kuin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kunnioittaminen. Sukupuolineutraalien nimekkeiden käyttäminen näyttäisi joka tapauksessa olevan tulevaisuutta. Siksi aavistuksen varovainen kannanotto: harkinnan mukaan uusia virkoja perustettaessa oli ehkä paikallaan. Nimikkeet muuttuvat viimeistään siinä vaiheessa, kun niitä varten perustetaan virkoja tai lakia sekä asetuksia asemoidaan vastaamaan lainsäätäjän tahtoa.
Itselle tulee mieleen erilaisia vaihtoehtoja, jotka tuntuvat aavistuksen vierailta. Esimies on tuttu ilmaisu, mutta onko esihenkilö äkkiseltään parempi. Toisaalta palomiehestä on helppo käyttää termiä pelastaja. Kirvesmies vie ajatuksen tuttuakin tutumpaan työhön. Kirveshenkilö ei kieltämättä rimmaa, mutta talonrakentaja jo heti. Miltäs kuulostaa putkiasentaja putkimiehen sijaan. Samaa voi sanoa sähköasentajasta.
Kehitys näyttää vääjäämättömältä ja hyvä niin. Nimikkeiden ja työtä tekevien kohdalla tärkeintä on ammattitaito, sopivuus, asenne ja oppimiskyky. Näillä asioilla pärjää jo missä työssä tahansa. Sukupuoli ja muotoseikat eivät töitä määrää, mutta jos ammattinimekkeet vaativat muutoksia, niin tehtäköön niitä. Pitää laittaa kielitoimisto keksimään järkeviä ilmaisuja!