Viinijärvi-ilmiötä ja Islanti-huumaa
Yhä monimuotoisemmaksi ja monimutkaisemmaksi muuttuvassa maailmassa ja arjessa on vielä ainakin yksi asia, joka kokoaa ihmisiä yhteen ja luo yhteisöllisyyttä.
Se on tietysti urheilu kaikissa eri muodoissaan. Toki urheilu erottaa ja antaa aihetta ristiriitoihin, mutta kyllä urheilun edut ovat kiistattomia niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisesti.
Tästä löytyy hyviä esimerkkejä tämänkin Kotsarin Viinijärvi ja Viinijärven Urheilijat –teemasta sekä parhaillaan menossa olevassa jalkapallon EM-kilpailuista.
Viinijärvellä ja Liperissä ei ole unohdettu 1980- ja 1990-lukujen menestystä. Yksi mestaruus ja lukuisat mitalit saivat aikaan Viinijärvi-ilmiön, joka on jäänyt niin pelaajien kuin katsojien mieleen.
Viinijärven menestys oli myös maakunnallinen ylpeyden aihe samalla tavalla kuin Kiteen Pallon, Joensuun Katajan tai Joensuun Kiekko-Poikien pärjääminen.
Miksi menestys on jäänyt sitten niin lähtemättömästi monen, varsinkin liperiläisten ja viinijärveläisten, mieleen? Veikkaisin, että kyse oli pienen ja tiiviin kyläyhteisön pärjäämisestä valtakunnallisesti.
Seurassa oli tehty töitä jo pitkään ja menestyksestä osattiin nauttia oikealla hetkellä. Syntyi positiivinen me-henki.
Samaa uskomatonta huumaa on havaittavissa Islannin menestymisessä jalkapallon EM-kilpailuissa. Katsoitteko televisiosta maanantain ja tiistain välisenä yönä puolenyön aikaan juhlintaa, jossa huuma tiivistyi.
Islannin jalkapallojoukkueen kapteeni levitti kätensä ja pyysi faneja hiljentymään. Hetken hiljaisuuden jälkeen joukkue ja fanit aloittivat rytmikkään uh-huudon kiihtyvällä tahdilla. Se oli siinä!
Joku on laskenut, että Islannista on lähtenyt Ranskaan seuraamaan kisoja reilusti yli kymmenen prosenttia kansasta. Kisat ovat silkkaa mannaa talouskurimuksesta kärsineille islantilaisille.
Miettikääpä kuinka moni viinijärveläinen ja liperiläinen oli katsomossa vuonna 1990, kun ViU voitti naisten suomenmestaruuden.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.