Sinisten valojen perässä

Tutjuntiellä sattui lauantaina paha kahden auton nokkakolari. Neljä onnettomuudessa loukkaantunutta vietiin hoitoon Tikkamäelle ja autot kärsivät pahoja vaurioita. Tilanne vaikutti vakavalta.

Usean hälytysajoneuvon valot herättivät paikallismedian hakemaan vastausta kysymykseen, mitä on sattunut. Ja siitä sai tietoa vain paikalle ajamalla. Vai saiko sittenkään?

Hyvään yhteistyöhön poliisin ja pelastusviranomaisten kanssa tottuneena hämmästyin, kun poliisi esti lähestymiseni paikalle runsaan sadan metrin päähän. Sanoi ilmoittavansa, kun voin kävellä lähemmäs. Tuossa vaiheessa viimeinen ambulanssi teki lähtöään pois onnettomuuspaikalta. Kun tuota lähestymiskieltoa ei ambulanssin lähdön jälkeenkään tullut, kävelin rohkeasti eteenpäin. Olin esittäytynyt ja kertonut olevani Kotiseutu-uutisista.

Onnettomuuspaikalla kysyin poliisilta tietoa, miten tässä oli käynyt, oliko menehtyneitä tai loukkaantuneita. Vastaus oli, että he lähettävät asiasta pikkutiedotteen. En paljasta, että nämä tiedot sain sitten muuta kautta, epävirallisesti. Jos paljastaisin, saattaisi pelastuslaitoksen henkilöstö saada lisäohjeita.

Olen taipuvainen uskomaan, että kyseisellä poliisilla oli vain huono päivä; ei yleinen käytäntö voi olla tämä. Muistutin itsekin tekeväni vain työtäni. Palvelin asiasta kiinnostuneita alueen asiakkaita, ja se mielestäni viranomaisenkin tehtävä on.

Yksi huono kokemus tekee hyvän tilaston uskottavammaksi, vaikka ei sitä parannakaan. Sitä en usko, enkä toivo, että poliisien suhtautuminen asiallisesti työtään tekevään mediaan olisi muuttunut laajemminkin mykkään suuntaan.

Ei toimittaja tarvitse nuorelta konstaapelilta arviota siitä, mistä voi kuvansa ottaa ja etiikkaa sen käytöstä. Pelisäännöt ovat kyllä hallinnassa. Sellaisia valokuvia pahoista onnettomuuksista, joita ei ole aiottukaan julkaista, on arkistoissa hapettumiseen asti. Ja moni kuva ikävistä tilanteista on jätetty jo alunperin ottamatta, vaikka varoittavilla kuvilla saattaisi olla onnettomuuksia ehkäisevä vaikutuskin.

Hieman kiristyvästä käytännöstä vihjaavat myös poliisin pelastusviranomaisille antamat uudet ohjeet. Niillä sanotaan haluttavan poistaa kommentointi esimerkiksi keliolosuhteista. Jos vain tästä on kyse, linjamuutos ei haittaa. Toimittaja näkee omilla silmillään onnettomuuspaikan olosuhteet ja sen onko tie hiekoitettu vai potkukelkkailua suosivaksi jätetty.

Yleiskuva virkavallan suhtautumisesta tiedotusvälineisiin onnettomuuspaikalla on yleensä ollut hyvin asiallista. Omaa luokkaansa se oli siinä vaiheessa, kun asioita hoitelivat tutut paikallispoliisit. Myös pelastuslaitoksen asenne on ollut hyvin myötäsukainen, eikä sitä pitäisi enää perusteitta suitsia.

Poliisi on juoksuaan näissä asioissa kiistatta parantanut ja se hoitaa viestintää medialle oma-aloitteisilla tiedotteillaan. Ajantasaisen asiallisen kerronnan tarve paikan päällä ei ole kuitenkaan poistunut.

Kun kylällä, esimerkiksi tässä tapauksessa, havaitaan neljän ambulanssin, yhden paloauton ja yhden valot vilkkuen viuhahtavan poliisiauton menevän samaan suuntaan, kiinnostus/uteliaisuus tapahtumaa kohtaan on korkea. Lehden tehtävä on antaa näihin kysymyksiin vastauksia.

Tieto oli tässä tapauksessa luettavissa ja tapahtuma paikannettavissa Kotiseutu-uutisten facebook-sivuilta tuoreeltaan, pari tuntia ennen tuon virallisen tiedotteen tuloa. Alkuperäinen tieto vain olisi voinut olla hieman tarkempi, jos se olisi voitu täsmentää heti onnettomuuspaikalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *