Entäs, jos sitä ei olisi…

Kun aprillipäivä osuu lehden ilmestymiseen – tai päinvastoin – lienee lupa pienelle mielikuvituksen valloilleen päästölle. Ei juoksuteta ketään mihinkään, vaikka toivotaankin vireämpää liikettä tulevina aikoina.

Entäpä, jos Liperissä ei olisikaan jatkossa Pro Liperiä, kirkonkylän kyläyhdistystä? Tuollainen ajatus on heitetty ilmaan, vaikka odotettu kesä onkin vielä kaikenlaista elämää ja tapahtumia täynnä. Lampaat valtaavat vuoden tauon jälkeen Luhtapuiston, ja sen kupeessä olevan torialueen odotetaan heräävän lähivuosina kokonaan uuteen eloon.

Kirkonkylä nuokkui lähes nykyisellä tavalla ennen Pro Liperin perustamistakin. Vallitseva uneliaisuus oli aikanaan yhdistyksen perustamiskimmoke, ja nyt se on saanut muutamat aktiivit vastaavasti kerettiläisiin ajatuksiin. Talkoot ovat vain vireimpien varassa ja vastuupaikoille on vaikea saada vaihtoa.

Jos nykymeno jatkuu eikä vilkkaaksi ennakoitu kesä tuo riittävästi uutta virtaa, saattaa yhdistys olla syksyllä olemassaolonsa jatkon kanssa silmäkkäin. Nousu jonkinasteisesta masennuksesta kaipaisi nyt ulkopuolista apua. Liperiin on perustettu jopa uusia kylätoimikuntia ja useat toimivat esimerkillisesti; kirkonkylä ja sen nuorempi veli Jyri uhkaavat hiipua tekijöiden ja vastuunkantajien puutteeseen.

Mietitäänpä mitä Pro Liperi on saanut muutamassa vuodessa aikaan?

Kylälle tulevan pääväylän tienvarren pusikosta on muotoutunut kaunis ja hoidettu koivikko, johon paikkakunnalla asuvankin silmä sattuu. Alue on pessyt kasvonsa ja useana kesänä Pro Liperin ottamat ja yritysten sponsoroimat lampaat ovat imuroineet aluskasvillisuuden puhtaaksi. Lampaista on ollut iso ilo myös perheiden pienimmille. Kaiken lisäksi kotieläimet näkösällä paikalla ilmentävät paikkakunnan perinteitä.

Pro Liperi on löytänyt myös hyviä yhteistyökumppaneita Luhtapuiston ja Vainolammen – ehkä vieroksutunkin – alueen kehittämiseen. Lionit ovat olleet rakentamassa sekä lintutornin että pitkospuupolun hetteikköisille paikoille. Varsinkin lapsille alueesta on syntynyt kiehtova kokonaisuus, ja käymisen arvoinen ympäristö myös vanhemmalle väelle.

Kaikkia haluamiaan tahoja ei Pro Liperikään ole saanut mukaan alueen kehittämiseen, ja osin siitä ovat yhdistyksen vetäjät pahoittanut mielensäkin. Liperin Jakokunnalle, jolle Vainolammen hankkeissa mukana olo sopisi kuin nyrkki silmään, kannattaa jättää vielä neljäskin anomus. Hyvissä varoissa oleva Jakokunta voisi ottaa merkittävän roolin oman alueensa kehittäjänä, ja rukata vaikka vähän sääntöjään, jos ne järkevään toimintaan esteenä ovat.

Kaikilla kyläyhdistyksillä ja toimikunnilla on julkikuvaansa suurempi rooli elämän ylläpitäjänä ja asukkaiden vireyttäjinä maaseudulla ja maaseutupitäjän taajamissa. Yhdistykset eivät kuitenkaan ole ikiliikkujia; ne vaativat jatkuvaa työtä ja uusia ideoita – kyläläisiltä itseltään. Ilo ja hyvä mieli tulosten jälkeen on kuitenkin yhteinen, usein myös ilo ohiajavan silmälle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *