Kirjoittamisen sietämätön keveys

Lukeminen ja kirjoittaminen ovat olleet rakkaimpia harrastuksiani lapsuudesta asti. Lukea voin missä vain. Uppoudun kirjaan muutamassa minuutissa niin, etten kiinnitä ympäristööni mitään huomiota. Se on ihana lahja, mutta perheenäidille joskus kirous, jos samaan aikaan on jotain hellalla tai uunissa. Hyvä kirja tempaa mukaansa niin, että samalla saatan sekoitella puurokattilaa tai jopa täyttää astianpesukonetta.

Kirjoittamisen suhteen luulin olevani samanlainen, mutta näin ei ollutkaan. Kokosin novellikokoelmani ja kirjoitin kaksi romaania Leinosenlammen rannalla Ylämyllyn Jyrinkylässä. Ympäristö oli hyvin luovuutta ylläpitävää ja inspiroivaa. Oli ihana tuijottaa lammelle päin ikkunasta tai istua laiturilla. Nämä hetket olivat tärkeitä kirjoittamistyössäni.

Kun muutimme väliaikaisesti Espooseen toivoin ehtiväni kirjoittamaan työn, opiskelun ja perhe-elämän lisäksi. Ongelmaksi muodostuikin se, että en osannut kirjoittaa tässä ympäristössä. Ikkunoista näkyvät ostoskeskus, lukemattomat kerrostalot eivät tuoneet sitä sielunrauhaa jota koin Liperissä. Tänne muuton jälkeen en ole saanut aikaisiksi kolumneja ja aluilla olevien romaanienkin kirjoittaminen tökkii.

Minusta tuntuu, että olen kaukana siitä lähteestä, joka kumpuaa tekstiä. Se on kummallista, koska tuo niin sanottu lähde on minussa eli ei sen ei pitäisi olla paikasta kiinni. Mutta näköjään on. En saa aikaiseksi mitään. Siksi odotan kesää niin kuin se kuuluisa hepo, että pääsisin Ylämyllyn maisemiin. Tekstit pyörivät päässä, mutta eivät löydä tietään ulos. Kunhan pääsen oman kirjoituspöytäni ääreen ja saan katsekontaktin lammen kanssa niin kirjoittaminenkin alkaa sujua. Minulla on myös ikävä omaa kirjastoani ja ihania naapureitamme. Kaipaan yhtälailla yhteisöllisyyttä kuin omaa rauhaakin. Sitä kaikkea on tarjolla Liperissä.

Täälläkin on kaikkea riittämiin ja erityisesti nautin meren äärellä olemisesta. Mutta omaa rauhaa ei löydä mistään muualta kuin omasta päästään ja se ei aina riitä. Kulttuuritarjontaa on riittämiin ja siitä olemme nauttineet kun aika on antanut myöten. Helsinki on lähellä, mutta tarjontaa löytyy Espoostakin.

Täällä kevään merkit ovat jo ilmassa ja niitä aistiessa tietää kesän olevan lähellä. Kesä tarkoittaa meillä sitä, että juhannuksesta heinäkuun loppuun saamme olla Liperissä. Minä odotan, että pääsen kirjoittamaan ja nauttimaan oman rantasaunan löylyistä. Parhaimmat löylyt mitä ikinä olen nahoissani tuntenut.

Kanerva Vaakanainen

Kirjoittaja on Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin johtokunnan asiantuntijajäsen

Jaa:Share on Facebook

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *