Toiveena rauhallinen joulu

KOLUMNI Lumihanki narskuu jalkojeni alla. Kuljen lumista katua eteenpäin. Tullee valkea joulu. Yksi asia, joka voisi onnistua. Katson jouluvaloilla peitettyjä taloja ja niiden ikkunoissa vilahtavia perheitä. Kaikki hymyilevät.

Kadun viimeisessä talossa katson hämärään ikkunaan. Pysäytän mieleni siihen kuvaan. Nainen itkee pieni poika sylissään. Huoneessa on ainoana valon lähteenä vain kynttilä. Ulko-ovi on sepposen selällään ja auto on pois pihasta. Tässä minä asun.

Joulu on minun lempijuhlani ja niin se on aika monen muunkin. Se voi olla myös sellaisen lempijuhla, joka ei pysty sitä viettämään. Joulunvietossa voi kuitenkin olla monia ongelmia. Iloinen perhejuhla saattaa tyssätä esimerkiksi perheongelmiin, mielenterveyden ongelmiin, köyhyyteen, yksinäisyyteen tai töihin. Siinä on jo viisi haastetta liikaa. 

Minä haluaisin, että joulu olisi kaikille vuoden paras päivä. Se, jota kannattaa odottaa. Se, jolloin voi ilahduttaa toisia sekä itseään. Se, joka lähentää sosiaalisia suhteita. Se, jossa on perinteitä. Ja että se on loman arvoinen. Kaikki on vaivan arvoista. Kannattaa jopa päästää lihava punanuttuinen mies tunkeutumaan takasta kotiisi keskellä yötä. 

Meillä on ongelmia sinä päivänä. Se, että perhe, saati koko suku kokoontuu yhteen. On ahdasta ja melua. Mutta totta kai on myös hyviä hetkiä. Nauramme ja syömme hyvin. Kukaan ei voi kuitenkaan tietää, kuinka joku voi oikeasti. 

Minusta olisi tosi tärkeää tehdä tämän vuoden joulusta kaikille hyvä. Muistetaan auttaa ja huolehtia toisistamme. Sanat eivät riitä, kehut eivät ole tarpeeksi. Tehdään ja näytetään, että me välitämme. Näin joulusta tulisi rauhallinen ja kaikille jäisi hyvät muistot. 

Minä ja minun perheeni toivotamme kaikille ihan parasta joulua.

Ylämyllyllä asuva nuori