Onko leikkiä ilman tarinaa?

Leikki on lapsen työtä, sanotaan. Tokaisun taustalla on ajatus, ettei lasten kuulu paiskia hommia aikuisten lailla. Toisaalta sillä viitataan myös lasten tapaan opetella olemaan aikuisia, jäljitellä isojen läheistensä tekemisiä. Ollaan kotista eli otetaan rooleiksi vaikkapa äiti, isi, lapsi ja koira. Mielikuvitus pääsee valloilleen ja kotileikkiin hyppää dinosaurus ja ehkäpä yksisarvinenkin.

Sehän on ihan lasten leikkiä. Tarkoittaako sanonta siis, että leikkiminen on helppoa? Palikoiden toisiinsa kiinnittäminen toki voi olla, mutta onko linnasatuun sukeltaminen kuitenkaan ihan vaivatonta. Tet-harjoittelussa alle kouluikäisten kanssa viime viikon ollut tyttäreni todisti näitä tilanteita. Hän tuli ensimmäisenä päivänä kotiin selittäen, että ajat ovat muuttuneet hänen ”lapsuudestaan”. Tyttäreni muistaa, kuinka kavereiden kanssa vapaata touhuamista kehysti aina joku tarina, oltiinpa sitten kiipeilemässä tai hiekkalaatikolla. Tet-harjoittelussa hän kertoi nähneensä, että satumaailmaan sukelletaan aiempaa harvemmin ja se on pikkuisille vaivalloisempaa. Kun tyttäreni lähti lasten kanssa leikkiessä lennättämään kaviokasta, pieni ihminen totesi, etteivät hevoset osaa lentää.

Lapsi on terve, kun se leikkii. Vanha toteamus pitänee tavallaan paikkansa. Erityistä tukea tarvitseva lapsi voi vaatia enemmän aikuisen tukea leikin aloittamiseen, vuorovaikutuksen onnistumiseen ja sääntöjen ymmärtämiseen. Niin  – leikissäkin on kirjoittamattomat säännöt, vaikka iät ja ajat on sanottu, ettei leikistä saisi suuttua. Leikkiminen opettaa sietämään voimakkaita tunteita. Kun futiskentällä leikitään pallorosvoa, saattaa joku pelivälineensä menettänyt lapsi heittäytyä pitkälleen kiukkuamaan. Toisella kerralla hän pistää mökövaihteen päälle. Kolmannella kokeilulla hän ehkä saa jo pontta jatkaa touhua hieman harmistuksissaan. Ehkä jo neljännellä kerralla hän syöksyy leikitellen rosmoamaan pallon itselleen takaisin.

Aina ei voi laittaa leikiksi. Lapsikin oppii, että jos joku ei ole leikin asia, niin silloin pitää vakavoitua. Täytyisi palata reaalimaailmaan vaikkapa ruokailemaan ja jättää leikit sikseen. Mutta leikkiin pitää voida palata, jos se jäi pahasti kesken. Se meidän aikuisten täytyy varmistaa, kaiken kiireisen arjen keskellä. Ja joskus meille isoillekin ihmisille tekisi hyvää heittäytyä lasten kanssa mielikuvituksen maailmaan. Vaikkapa ensi viikolla vietettävän lapsen oikeuksien viikon ja päivän kunniaksi.