Haussa ihminen – ystäväksi
KOLUMNI ”Onko sulla ystäviä?” kysyi pieni kirkassilmäinen tyttö haastattaessani häntä juttukeikalla. En ehtinyt kuin aikoa vastaamaan, kun hän jatkoi sanoen hänellä olevan monta. Kysymys oli kummunnut ilosta kertoa mukava uutinen myös ennestään tuntemattomalle ihmiselle.
Lasten ja nuorten ystävän ja yleensä kuuntelevan ihmisen kaipuusta ollaan yhteiskunnallisesti huolissaan vuodesta toiseen. Viime kalenterivuoden tilastot esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton tiedotteissa ovat karua luettavaa. Yksinoleminen ja kaverisuhteiden puute Lasten ja nuorten puhelimessa ovat yleisin yhteydenoton syy. Surullista on, että puheluista vain noin joka kymmenenteen pystyttiin vastaamaan, chattikeskusteluista noin joka viidennekseen. Samaa viestiä saatiin nyt syksyllä.
Ihmisellä on ikävä toisen luo. Oikea ystävä on sanomattoman kallis asia, ja varsinkin se, että ystävyyssuhde voi kestää läpi elämän riemuineen ja suruineen. Aito ystävyys ei lopu välimatkojen tai poissaolojen takia, vaan jokainen uusi kohtaaminen tuo ilon. Ja on ehkä klisee, mutta totta, ystävä hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. On tuskallista, että noiden huolisoittojen perusteella liian monelta lapselta ja nuorelta puuttuu kaivattu kaveri. Ja vastaamiseen tarvitaan entistä enemmän koulutettuja vapaaehtoisia, arvokasta ystävätyötä tekeviä, kuten monissa muissakin järjestöissä.
Lokakuun ensimmäinen sunnuntai on Vanhustenpäivä, jonka vieton Vanhustyön keskusliitto käynnisti vuonna 1954. Päivää seuraa Vanhustenviikko, jossa jokavuotiseen tapaan korostetaan yhdessäoloa, tänä syksynä teemana on Yhdessä luontoon – joka iän oikeus. Ihmistä tarvitaan toisen lähelle kaikessa.
Luterilainen kirkko Suomessa vietti syyskuun alussa diakoniatyön 150-vuotisjuhlaa. Seurakunnan diakoni menee ihmisen luokse, silloin kun hän esimerkiksi on aivan yksin. Liperin seurakunnan facebook-sivuilla diakoniatyötä tekevät kertoivat itsestään, ja yksi heistä, Outi Vihervuori, kiteytti mietelauseenaan Äiti Teresan sanat: ”Älä koskaan luovu siitä, että kohdattuaan sinut ihminen on onnellisempi kuin ennen sitä.”