Aika aikaansa kutakin
Välillä jokaisen on hypättävä niin sanotusti syvään päähän ja kokeiltava pysyykö sitä pinnalla vai ei. Tällaiset suuret muutokset vaativat pitkää mietintää ja tiukkoja perusteluita, koska vaakakupissa ei painaa enää pelkästään oma perse vaan siihen on siunaantunut pari muutakin elämää.
Pitkän tuumailun jälkeen päätin hypätä. Meillä on kuitenkin vain yksi elämä, joten loputtomiin on turha vatvoa tai odotella parempaa huomista.
Oli pakko muuttaa tilannetta niin, että iltaisin ei enää veemäinen olo kutkuttele mahanpohjassa tai, että ei puske vähän väliä huonoa omatuntoa jaksamattomuudesta. Hankala olotila tarttuu ja yleensä sen kouriin joutuvat täysin syyttömät osapuolet, mutta niin tarttuu myös hyvä olo. Pirteys ja kannustava hyväksyntä heijastui läheisistä, kun lopullisen päätöksen tuoma helpotus valtasi mielen ja olotilan.
Päätös oli siis oikea, oli aika jättää vanha ja tietyllä tavalla turvallinen ympäristö ja tarttua uusiin haasteisiin.
Takana on nyt ensimmäinen viikko Liperissä, aiemmin tutussa paikassa, aiemmin tutuissa hommissa. Joten jonkinlaiset kellukkeet hyppyä varten oli jo hankittu. Pitkästä aikaa on tullut aamuisin tunne, että onpas mukava mennä töihin.
Kun tunteiden tulva on voimakas, on hankalaa poimia virrasta oikeita asioita sanoiksi, mutta hyvältä maistuu. Voi olla, että pilkut eivät vielä lähiviikkoina ”viilaudu” ihan kaikkien sääntöjen mukaisesti oikein, mutta potkitaan mopoa pikku hiljaa käyntiin.
Karvanaama kiittää tyytyväisenä ja tulee toivon mukaan monien vuosien ajan poukkoilemaan liperiläisten ja rääkkyläläisten seassa juttuja kiristellen. Mietitään huomista, mutta eletään nyt.