Tie reserviin

Olisinpa silloin ollut viisaampi.

Siitä on yli kaksikymmentä vuotta, kun astelin Haminassa varuskunnan portista, yksin, ulos reserviin. Muut saapumiserästäni olivat jo kuukautta aiemmin päässeet lähtemään, mutta itse olin sitoumuksella ylimääräistä.

Mukaan lähti kovassa kunnossa ollut fysiikka. Eipä olisi ollut haitaksi jatkossa, tulevina vuosina, marssikunnon ylläpito. Se jäi satunnaiseen retkeilyyn, eikä silloinkaan ihan samoihin kilometreihin yltänyt. Pitkät juoksumarssit raskas varustus niskassa olivat historiaa. Hyvän fysiikan ylläpito on kovaa hommaa, ainakin jos ei ole ketään potkimassa persuuksille. Mutta silloin ei rehellisesti sanottuna ollut vähäistäkään ajatusta, että lähden vapaaehtoisesti itseäni sotilaallisilla taidoilla sivistämään, omalla ajallani ja kun kaikki oli omasta mielestä opittu, ainakin kaikki tarvittava. Aika paljon kaikkea muuta oli nuorella miehellä mielessä.

Satuin sellaiseen aselajiin ja saapumiserään, jota ei tulevina vuosina käsketty kertaamaan, niinpä sotimisen taito vuosien mittaan haihtui mielestä. Ajattelin, että kunhan elämä vakiintuu ja asetun aloilleni, niin sitten lähden MPK:n, eli Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kursseille, virkistän muistiani, opin toivon mukaan uutta ja pääsen ehkä kouluttamaan toisia. Vuosien vieriessä moni asia ehtii muuttua: varusteet, aseistus, taktiikatkin.

Meni viisitoista vuotta ennen kuin elämä kuljetti Hämeestä takaisin kotikonnuille ja ajatus pysyvästä asuinpaikasta syntyi, sellaisesta paikasta jossa haluaa lapsensa kasvattaa.

Eikä siinä mennyt kauaa, kun Liperin Reserviupseerit ry:n hallituksessa oleva työtoveri kysyi jäseneksi yhdistykseen. Kohta löysin itseni myös hallituksesta ja alkoi yhdistystyö, joka nyt jatkuu kuudetta vuotta ja toista vuotta myös yhdistyksemme hallituksen puheenjohtajana, sekä YT-hallituksen puheenjohtajana.

Liperin molemmat reserviläisyhdistykset, eli reserviläiset ja reservin upseerit toimivat tiiviissä yhteistyössä ja kaikki tapahtuu yhteistoimintana kokouksista ja päätöksistä lähtien. Mitään muuta vaihtoehtoa on vaikea nähdä ainakaan tämän kokoisessa pitäjässä, jossa on asukaslukuun nähden kuitenkin paljon jäseniä, yhteensä noin 200. Aktiivista toimintaa on ympäri vuoden: muutamat ampumakisat, johdettua ampumaharjoittelua, perinnetoimintaa, liikuntatapahtumia, kunniavartiot ja niin edelleen. On hyvä, että porukkaa on paljon ja melkein joka tehtävään löytyy tarvittaessa erikoisosaamista ja innokkaita toimijoita, ottaen huomioon että kaikki on vapaaehtoista ja vapaa-ajallamme tapahtuvaa. Kaiken lisäksi porukka on mukavaa.

Nykyään olen kertaamaankin päässyt, varsinkin kun vapaaehtoisena ilmoittautuu, mutta tuli vaan mieleeni, että olisi ollut vain hyväksi aloittaa jo silloin vähän nuorempana ja tuoreempana. Kuinka hyvä sitä nyt olisikaan.

Antti Pietarinen

Jaa:

Facebook