4.7.2018
Sairastuin pallohuumaan jo nuorena
En ole koskaan ollut intohimoinen penkkiurheilija. Siis jos jalkapallon MM-kisoja ei lasketa. Muistan elävästi, kuinka seurasin Etelä-Korean ja Japanin kisoja vuonna 2002 Puumalassa isovanhempieni sohvalta. Se on ensimmäinen muistamani kosketus kyseisiin arvokisoihin. Sen kummempia yksityiskohtia peleistä ei ole jäänyt mieleen, mutta olohuoneessa vallinnut jännitys ja tunnelma kylläkin. Meneillään oli tietenkin koululaisen kesäloma. Aluksi oli vaikea käsittää, miksi kaikki aikuiset halusivat istua lämpimänä kesäpäivänä televisiota tuijottamassa. Saman ajanhan olisi voinut käyttää johonkin hyödylliseen, kuten vaikkapa uimahyppyihin. Ehkä onnistuneella lahjonnalla oli osansa nuoren pojan houkuttelemiseen pallopeliä katsomaan. Tarjolla oli yleensä ainakin limonadia ja pientä naposteltavaa. Kokonaisen ottelun seuraaminen oli 11-vuotiaalta näin jälkikäteen ajateltuna kova saavutus.
Jos sinulla on Puodista ostettu lukuoikeus, voit jatkaa lukemista.
Tietoa kirjoittajasta
Eemeli
Eemeli Surakka viihtyy Liperin ja Rääkkylän leveyksillä kesäkuukausina. Muun kalenterista löytyvän ajan hän toimittaa suuren seikkailijan ja maailmanmatkaan virkaa.