Auringonkeltainen vai lakritsinvärinen?
Auto voi olla minkä värinen tahansa, kunhan se on musta, linjasi Henry Ford aikoinaan. Samoilla linjoilla tuntuu olevan yksi jos toinenkin suomalaisautoilija; auringonkeltaiset ja vaaleanvihreät menopelit loistavat maamme teillä poissaolollaan.
Toista on talomarkkinoilla. Jyrin omakotitaloalueella liikkuessaan huomio kiinnittyy väkisinkin talojen iloiseen värikirjoon. On sinisen sävyjä, vaaleanharmaata ja niitä jo mainittuja, vihreän ja keltaisen innoittamia väriratkaisuja. Suloisesti sekaisin kaikkea. Harmoniaa ja yhdenmukaisuutta kokonaisuuteen tuovat katot, joiden kaltevuus ja väri on tarkoin määritelty rakennustapaohjeissa.
Ja sama pätee väriinkin. Entisen varuskunnan alueelle saa nikkaroida kodin, jonka ulkokuori on sävyltään vaalea tai murrettu. Mustaa maalia sisältävään purkkiin ei residenssinsä julkisivua tuunaavan passaa tarttua.
Olkoonkin, että suomalaiset asumukset ovat tummuneet viime vuosina huomattavasti. Mitä mustan suosioon tulee, käännekohta koitti vajaa pari vuotta sitten – missäpä muuallakaan kuin asuntomessuilla. Syy lakritsista tutun värin trendikkyyteen voi piillä niin tanskalaisten kalastajamökkien ihannoinnissa kuin silkassa vaihtelunhalussakin, mene ja tiedä. Joensuun Karhunmäessä kulkiessaan ei kuitenkaan voi olla huomaamatta, että monien mielestä talo voi olla valkoinenkin, kunhan nurkkalaudat ja ikkunanpuitteet ovat mustat. Tai toisinpäin.