Fanny Mönkkösen mielessä ovat ystävät ja yhteishenki

Fanny Mönkkösen mielessä ovat ystävät ja yhteishenki.

Satavuotias Fanny Mönkkönen muistaa sota-ajan hyvästä yhteishengestä ja luottamuksesta.

– Kaikki olivat veljiä keskenään, veljiä keskenään, Mönkkönen kiteyttää vaikeiden aikojen henkeä.

Mönkkönen liittyi, tai paremminkin liitettiin Lotta Svärd -järjestöön vuonna 1938.

– Opettaja Toivo Kuivalaisen vaimo vaan toi minulle jäsenkirjan.

Hyvä yhteishenki jäi mieleen

Mönkkönen täytti sata vuotta tämän vuoden huhtikuussa. Honkavaaran Sirnihtan tilalta kotoisin oleva Mönkkönen aloitti talvisodan aikaan kotirintamalla.

– Marttojen kanssa neuloimme varusteita rintamalle. Viinijärvellä muonitimme evakkolaisia, talojen ikkuna oli pimennetty mustilla papereilla. Se oli synkkää aikaa.

Jatkosodan aikaan juna vei liperiläistä lottaa ympäri Karjalaa muun muassa Äänislinnaan. Äänislinnan Ukon kasarmilla Mönkkönen toimi ruokahuollossa.

– Muistan sieltä elävästi sen mahdottoman ison ruokasalin, puukengät vain kaikuen kopisivat, kun siellä käveli.

Hän oli Ukon kasarmilla ruokahuollossa sodan loppuun asti.

– Herrat pitivät siellä paljon yhteistilaisuuksia, joten kaikenlaisia ruokia tuli tehtyä. Pihvi-Kallen kanssa keittelin herroille rapuja, joita en ollut aiemmin tehnyt. Virolainen upseeri puolestaan opetti minulle, kuinka leikata vihanneksista kukkia. Meillä oli siellä hyvä yhteishenki. Upseerit pitivät minusta huolen kuin omasta lapsestaan.

Monien perheiden tukija pitopalveluyrittäjänä

Sodan jälkeen Mönkkönen aloitti pitopalvelukokkina. Vuosien saatossa hän valmisti tarjottavaa useille liperiläisille perheille.

– Niitä perheitä on niin paljon. Vakioperheille tarjosin pitopalvelua rippijuhlista ylioppilasjuhliin, häistä hautajaisiin. En ole koskaan hakenut töitä, vaan minut haettiin ja houkuteltiin ovelta töihin.

Kaikkiin työtarjouksiin hän ei suostunut.

– Kunnioitin äitiäni todella paljon, kun minua maaniteltiin kauemmaksi töihin, kieltäydyin. Halusin olla äitini tukena ja apuna.

Kuluneista vuosista ja järjestetyistä tapahtumista hänelle on jäänyt iso kasa kauniita muistoja ja laaja ystäväpiiri. 

– Vaikka moni vanhoista ystävistä on siirtynyt jo maan poveen, on minulla säilynyt heistä paljon ihania ja mukavia muistoja.

Koronan takia satavuotisjuhlallisuudet ovat Mönkkösestä tuntuneet rikkonaisilta rajoitusten takia. 

– Monet perheet halusivat tarjota vastapalveluksena kunnon juhlat kiitoksena siitä, että olin palvellut heitä niin monien vuosien ajan. Tuntui, että korona sotki vähän kaikkia järjestelyitä.

Kesät kotitilalla Sirnihtassa

Kesät Mönkkönen on pyrkinyt viettämään kotitilallaan Honkavaaralla. Talvet hän asuu Joensuussa.

– Kesäisin olen mikkeliin asti Sirnihtassa. Talveksi tulen sitten Joensuuhun, tämä on minulle sellainen talvipesä.

Kuntoaan Mönkkönen ylläpitää käymällä muun muassa uimassa siskon tyttöjen kanssa.

Ansaitun huomionosoituksen Mönkkönen sai vuonna 2014, kun hänet kutsuttiin itsenäisyyspäivän vastaanotolle Presidentinlinnaan. Tämän vuoden itsenäisyyspäivää Fanny Mönkkönen aikoo juhlistaa Joensuun kaupungin itsenäisyyspäivän tapahtumissa.

Jaa:

Facebook