Yöseutuun tuli mieleen sunnuntaisesta television keskustelusta yksi asia. Puhuivat, että voisi olla sellainenkin kuin ikilaina. Tarkoittivat varmasti eri maita.
Kuuntelitteko eilisiltaista tv-keskustelua, miten Suomi pärjää koronan jälkeen?
Eipä tämä valvojan persoonakaan paljon kärsi tavallisesta arjesta, aamut varsinkaan. Sama porukka tässä asuu minun kanssani, eli yksi ”kakaraansa kaatuva” mummo.
Kun eilen oli helatorstai, en kirjoittanut mitään. Tai kyllähän minä istua hölmötin täänkin koneen edessä, ja odotin inspiraatiota. Eipä häntä näkynyt eikä kuulunut. Nyt olen samalla asialla. Kuuntelen, kun astianpesukone pitää ääntä, televisiosta kuuluu mutinaa, ei asiaa.
Nyt alkaa mennä sitten masennuksen puolelle jo tämä koronavirus ja karanteenioltavat. Joku tuttava sanoi lopettavansa koko karanteenin.
Olen nyt tänä päivänä kuunnellut, lukenut ja miettinyt koronan vaikutuksia itseeni.
Kuulostelin tämän päivän ja katsoin eduskunnan kyselytuntia. Vielä ei tullut lupaa kaataa karanteenin aitoja.
Karanteenissakin voi viettää juhlia, kun sinne voi lisätä mielikuvitushenkilöitä mielensä mukaan.
Milloin on kuuma, milloin kylmä ja nyt omaatuntoa kalvaa vielä rikos, karkaaminen puoleksi tunniksi karanteenistä. Oli pakko käydä Tokmannilla, koskapa ostosaddiktioni ei antanut rauhaa.
Tänään meni pää sekaisin karanteenijutusta ja koronatilanteesta.