Arkistosta 20 vuoden takaa: ”Seuratanssikerhossa voi jokainen parantaa taitojaan”

ARKISTOSTA 5.2.2004 Tanssiharrastuksen kysynnän kasvaessa syntyi Honkalammelle Seuratanssikerho. Nykyisin se tanssittaa, ohjaajat apunaan, parinkymmenen aktiivin lavatanssiporukkaa. Hauskaa on ja uutta opitaan.

– Kaikki alkoi kaksi vuotta sitten viikonloppuleiristä. Alussa taitavimmat opettivat omia vahvoja tanssejaan muille. Vuoden päivät on ollut ohjaaja, kertoo projektityöntekijä Osmo Oinonen.

Seuratanssikerho kokoontuu maanantaisin seitsemästä yhdeksään Honkalammen nuorisotalolla. Kaikenikäiset ja -taitoiset ovat sinne tervetulleita.

– Kymmenien tanssikurssienkin jälkeen tuntuu joskus, ettei osaisi mitään. Kaikki mukaan Liperiin viikonlopun mittaiselle lavatanssikurssille helmikuussa, Osmo rohkaisee.

Kevään ohjelma ja uusi ohjaaja

Kun tanssiporukka alkaa olla kasassa, Osmo kertoo illan ohjelman.

– Tänään on ilmainen ilta, yleensä maksamme 1,5 euroa tunnilta. Saamme tänään uuden seuratanssiohjaajan, Pirjo Kettusen. Seuralla alkaa myös karttua hieman rahaa säästöön. Suunnitelmissa on logollisen paidan teettäminen ja yhteiset lavatanssireissut. Seinälle olevaan tanssitoivomuslistaan voi jokainen vetää viisi viivaa. Ja sitten tanssimaan!

Tavallisena iltana harjoitellaan kahden tanssin alkeet ja jatko. Alkeisiin kuuluu lähinnä askelten harjoittelu. Jatkossa panostetaan myös tanssiasentoihin ja tulkintaan.

Selkävaivat hävinneet

Inkisen perheestä kolme on menettänyt sydämensä lavatanssille.

– Olen tanssinut lähes koko ikäni eli parikymmentä vuotta. Täällä oppii uutta ja saa tanssia oman mukavan porukan kanssa, kertoo perheen äiti Päivi Inkinen.

Tytär Mirkakin on tanssinut jo kymmenisen vuotta. Perheen isä Esa (oikeasti Vesa) Inkinen kertoo käyvänsä Päivin kanssa useilla tanssikursseilla viikoittain.

– Kyllä selkävaivat ovat hävinneet tanssin myötä!

Mitä vaikeampaa, sen hauskempaa

Vapaa tanssiminen sujuu ensimmäisellä tunnilla rennosti. Humppa saa kaikki innostumaan. Jive taas alkaa naurattaa, kun jokainen yrittää liikutella jalkojaan mahdollisimman nopeasti. Villasukkajalkaisen toimittajan ”painajainen” toteutuu, kun Osmo hakee tanssimaan. Hauskaa oli, vaikkei tanssilajista ollut tietoakaan…

Pirjo Kettunen saapuu kilpatanssiparinsa Jorma Siitosen kanssa ohjaamaan toiselle tanssitunnille. Toivomuslistan kärjessä ovat mm. hidas valssi, bugg, jive, cha cha ja polkka. Illan tanssiksi Pirjo valitsee hitaan valssin.

– Meillä on tapana käydä käsiksi, Pirjo naurahtaa ja jatkaa:

– Vaihdamme paljon pareja, koska silloin oppii eniten ja välttää perheriidat.

Jorma avustaa ohjauksessa. Päivän sana on musiikkiin tanssiminen ja tulkinta.

Jorma Siitonen rohkaisee pareja mukaan lavatanssikisojen alokassarjaan.

Ensin harjoitellaan askeleita piirissä yksin. Sitten ohjaajat neuvovat tanssiasennon ja kehottavat tanssimaan.

– Ja muistakaa, että mies vie ja nainen vikisee – mutta vain tanssilattialla.

Jutta Nöjd

Kommentti

Allekirjoittaneen työura ja Liperin Lavatanssijoiden historia kohtaavat hauskalla tavalla. Tasan 20 vuotta sitten 5.2.2004 Kotiseutu-uutisissa julkaistiin Jutta Nöjdin ensimmäinen lehtiartikkeli otsikolla ”Seuratanssikerhossa voi jokainen parantaa taitojaan”.
Tuossa jutussa kirjoitin, miten Honkalammen nuorisotalolle kokoontunut kerhoporukka oli pyörähdellyt parin vuoden ajan. Kyseisen illan erikoisuutena saapui ohjaajaksi ensimmäistä kertaa Pirjo Kettunen.
”Vaihdamme paljon pareja, koska silloin oppii eniten ja välttää perheriidat”, Kettunen ohjeisti.
Kuvassa pyörähtelee Inkisten pariskunta; tosin Vesaa onnistun tituleeraamaan Esaksi.
– Kylläpä tanssinvientilihas on kasvanut, Inkisen Vesa ihastelee vatsanseutuaan kuvan nähtyään.

Jutta Kurki