21.7.2019
Tuhansia tavoitteena
Polkupyörä on ollut Kari Tahvanaiselle kelpo kulkupeli lapsesta saakka. Enolaiselta maatilalta, jota Tahvanainen lapsuudenkodikseen kutsuu, oli matkaa kirkonkylälle puolenkymmentä kilometriä.
– Kaikilla lapsilla oli pyörät ja niitä käytettiin paljon, hän muistelee.
Opiskeluvuodet Joensuussa eivät tuoneet muutosta liikkumistottumuksiin. Fillarin renkaat nielivät edelleen kilometrejä alleen.
– Jossain vaiheessa tulin ostaneeksi vähän paremman pyörän ja aloin tehdä sillä vierailuja sukulaisten luo Enoon ja Joensuuhun, Tahvanainen kertoo.
Siitä se sitten lähti, innostus fillaroida tuhansia kilometrejä vuodessa.
Luonnossa liikkumista
Kari Tahvanainen luonnehtii itseään maakuntapyöräilijäksi. Kotipihassaan Joensuussa hän kääntää 27-vaihteisen hybridipyöränsä eturenkaan osoittamaan milloin mitäkin ilmansuuntaa.
– Pyhäselän ympäri on mukava pyöräillä, samoin Höytiäisen. Outokumpuunkin pääsee mukavasti Liperin kautta, hän listaa hyviksi havaitsemiaan reittejä.
Pyörälenkille kertyy pituutta keskimäärin satakunta kilometriä.
– Ei se ole paljon, Tahvanainen linjaa.
Polkimien liikuttamisen lomassa tulee nähneeksi kaikenlaista: Tahvanainen muistaa, miten hirvi juoksi jonkin aikaa hänen rinnallaan Tutjuntien varressa eräänä varhaisena aamuna. Hän tietää, miten alavat peltomaisemat vaihtuvat mäkisempään maastonmuotoon Liperistä Rääkkylään ajettaessa.
– Pyöräillessä en kuuntele musiikkia. Lintujen laulu on parempi vaihtoehto.
Lihasvoimalla liikuteltavalla kaksipyöräisellä kulkeminen on Tahvanaiselle ennen kaikkea luonnossa liikkumista ja siitä nauttimista.
– Se on myös kuntoilua, meditaatiota ja mietiskelyä, hän listaa.
– Pitkän pyörälenkin jälkeen mieli on rauhallinen.
Juomista mukaan
Viimeksi vierähtäneiden vuosien aikana Kari Tahvanainen on sotkenut sulan maan aikaan menemään 5000–7000 kilometriä.
– Kilometritavoitteet ovat muuttuneet vuosi vuodelta hurjemmiksi.
Pitkällä pyörälenkillä ei huippunopeuksia jahdata, mutta liian hiljaiseksikaan vauhti ei saa hiipua. Sellainen olisi pitkästyttävää.
– Parikymmentä kilometriä tunnissa on hyvä keskivauhti, Tahvanainen linjaa.
Ilman varusteita ei tuntien mittaiselle reissulle passaa lähteä. Pyörälaukkuunsa Tahvanainen sujauttaa vararenkaan ja korjausvälineitä rengasrikon kaltaisten havereiden varalle.
– Keväällä kävelin Lehmosta Joensuuhun, kun hiekoitussepeli puhkaisi pyöränkumin, hän mainitsee.
Mitä eväisiin tulee, Tahvanainen suosii urheilujuomia ja mehuja sekä rusinoiden, banaanien ja suolapähkinöiden kaltaisia pikkupurtavia.
– Tärkeintä on juominen. Jos juotava loppuu, meno loppuu.
Kari Tahvanainen on kulttuurin monitoimimies: kirjailija, toimittaja, tuottaja ja kirjallisuusyhdistys Ukrin aktiivi. Pyöräily on hänelle rakas harrastus.
”Siinä missä kuljimme kerran
hirven kanssa muutaman virstan
korpitietä
tänä aamuna lentää
valkoinen joutsenpari
tien yli kohti järvenselkää
jammaillen
kun on lauantai ja kevät ja toukokuu
fillaristin vapaapäivä
kierrän lätäkön
satasta pukkaa
jammailen”
Kari Tahvanaisen runokokoelmasta Ei haittaa
Tietoa kirjoittajasta
Hanna
Hanna-Leena Kunttu ahkeroi Kotsarin toimittajana vuosikymmenen ajan, helmikuusta 2011 helmi-maaliskuun vaihteeseen 2021.