Emaliastioita ja pyyheliinapeitteitä
Roukalahden martat teki tutustumisretken syyskuun viimeisellä viikolla Siikasalmen toimintakeskukseen. Ohjelmaan kuului myös visiitti kirpputorille, josta löytyi paljon Pirjo Lappalaiselle tuttuja esineitä.
– En ole käyneet täällä aiemmin. Täällä näyttää olevan paljon tavaraa ja katsottavaa. Tämä on minulle uusi elämys, Lappalainen tuumasi.
Lappalainen jatkoi, että kotiin on kertynyt vuosikymmenten aikana runsaasti kaikenlaista esinettä, joista voisi tuoda jotain kirpparillekin.
Pirjo Lappalaisen silmiin pisti heti punainen emalikattila ja värikkäät vadit. Niitä löytyi jokaisesta taloudesta. Lappalaisella on vieläkin kotona tallella punainen kattila.
– Emalikattila on meillä erinomainen sienikattila. Alumiinikattiloita ei taida olla enää käytössä.
Lappalainen huomasi seinällä itse tehtyjä tauluja. Niissä ideana oli levypintaan isketyt naulat, joihin kiedottiin koristeellisilla nauhoilla kuvia. Sellaisia ei kai juuri enää tehdä.
Kierroksen jatkuessa Lappalaisen silmiin osuus pyyheliinapeitto, joka on nuoremmille sukupolville vieraampi esine. Värikkäällä ja taitavasti kuvioidulla peitolla peitettiin keittiössä pyyheliinarivistö.
– Olen itse kerännyt ja entisöinyt pyyheliinapeittoja. Niissä on kuvia ja esimerkiksi tekstejä: keittiö on kodin sydän.
Kierrätyksestä ja kirpputoreista Pirjo Lappalainen toteaa, että ennen toimittiin toisin.
– Käyttötavara käytettiin loppuun. Kun ne menivät rikki, niin esineet hävitettiin. Kierrätys ja kirpparit eivät olleet tuttuja.
Lappalainen pohtii, että moni kyllä säilyttää mielellään kotona vanhoja esineitä ilman, että niitä hävitetään tai annetaan muiden iloksi.
– Maitotonkkia ei juuri kirppareilla näe. Meilläkin niitä on, mutta ne ovat hyötykäytössä. Niillä kannetaan vettä, jos kaivo on kuivunut, Lappalainen selvitti.