Pippurisen koto on Liperissä, mutta seikkailut maailmalla

Liperiläisen kirjailija Tuomas Liuksen uusin teos ilmestyy syyskuun tietämillä. Kirjassa seikkailevat jälleen etsivät Marko Pippurinen ja Julia Noussair. Kaksikon etsivätoimiston kotipaikka on Viinijärvellä, vaikka eteen tulevat seikkailut vievätkin muille maille.

– Viinijärvi on Pippuriselle sellainen lintukoto, jossa hän voi ladata akkuja ja nuolla haavojaan, kuvailee Lius kylän merkitystä kirjan päähenkilölle.

Varsinkin paikalliset lukijat saattavat Pippuris-kirjoja lukiessaan pyrkiä hahmottelemaan löytyvätkö kirjassa mainitut paikat myös tosielämän Viinijärveltä. 

– Kirjoissa esiintyvät paikat ovat enemmänkin sellaisia hybridituotoksia, joissa on yhdistelty eri paikoista ja rakennuksista oma kokonaisuus, Lius kertoo.

Liuksen mukaan Viinijärvenkin kylältä luultavasti löytyisi paljon aineksia omaan paikalliseen tarinaan, mutta kotipaikasta kirjoittaessa on myös kääntöpuolensa.

– Siinä voi astua tahtomattaankin jonkun varpaille. Erästä teosta varten olin selvittänyt karttojen avulla, että kirjassa mainitun talon paikalla pitäisi olla vain metsää. Tulipa sitten puhelu, jossa soittaja kertoi, että hän asui lapsuutensa kyseisellä paikalla olleessa talossa.

– Ja onpa käynyt niinkin, että julkaisun jälkeen kirjassa mainittu liike on hävinnyt kartalta. Mutta kyllä täällä voisi olla hyvinkin aineksia vaikkapa satiiriseen dekkariin.

Seikkailija Pippurinen

Lius pyrkii kirjoittaessaan käyttämään oman taustojen selvittelytyön lisäksi myös asiantuntija-apua. Välillä Pippurinen hypännyt lentokoneen puikkoihin, joten kirjailijalla pitää olla hyvä haisu asioista monipuolisesti.

– Ajattelin hänellä voisi olla tuollainenkin taito. Siinä taustalla vaikuttivat 1940-luvun elokuvissa seikkailevat veijarimaiset puskapilotit, niin kuin esimerkiksi Gary Grant.

– Tosiaan lukijoiden joukossa esimerkiksi poliiseja, ase- ja autoasiantuntijoita, joten faktojen selvittäminen on tärkeää, Lius jatkaa.

Liuksen tavoitteena on, että lukijoilla olisi hauskaa kirjaa lukiessaan, mutta hän pyrkii myös siihen, että kirjailija pystyisi nauttimaan teosta tehdessään.

– Totta kai välillä tulee sellaisia vaiheita, että tuntuu, ettei vaan saa mitään valmista aikaan. Ajan saatossa sitä on oppinut, että se vaihe menee kuitenkin ohi. Se, että teksti tuntuu tylsältä, on usein vain alitajunnan työskentelyä. Joskus sitä tosin tulee otettua kirjoittaminen liian vakavasti, Lius myöntää.

Pippurisen hahmon osalta Lius toteaa, että siinä hän sai vahingossa niin sanotusti pyydystettyä salaman pulloon.

– Pippurinen on henkilönä vähän kuin Repe Sorsa. Sellainen omaa etua ajava tyyppi, joka oppii vähäksi aikaa, mutta palaa sitten lopulta vanhoihin uomiinsa. Luonnollisesti hänessäkin tapahtuu kypsymistä, mutta liikaa ei saa vakavoitua.

Lapsuudesta inspiraatiota

Inspiraatioita tarinoihin Lius on ammentanut muun muassa elokuvista ja tv-sarjoista. Hänen lapsuuden ajan mökki on usein toiminut kirjoissa esiintyvien kohtausten mallintamispaikkana sekä inspiraation tyyssijana. Myös eräänlaisella leikillä on huomattava merkitys tarinoiden synnyssä.

– Voin ottaa esimerkiksi action-hahmoja ja käydä niiden kautta läpi, miten kohtaukset etenevät ja millainen ympäristö siinä kenties on.

Dialogeja hän rullailee päässään myös silloin, kun ei ole työstämässä tarinaa näppäimien äärellä.

– Pääni on välillä täynnä puhetta. Käyn hyvin usein läpi vuoropuheluita monologimaisesti.

Hyviä aineksia tarinan sisältöön tai kokonaan uuteen kirjaan voi putkahtaa milloin vain.

– Minulla muistilehtiö ja sanelukone tai sanelusovellus ahkerassa käytössä. Ideoita voi tulla uusiin teoksiin tai sitten työn alla olevaan. Luova tila on luova tila, niin silloin kannattaa ottaa kaikki ylös.

•