Kesätyömuistoja nuoruudesta

KESÄKOLUMNI Ensimmäisenä mieleeni tulivat lapsuuden ja nuoruuden kesätyöt. Alakouluikäisenä minun kesiini liittyivät mansikoiden keruu ja puutarhan hoito. Elävänä palasi mieleeni isän ruokatunnille kotiin tulo ja huudahdus: ”Ei ole mansikoita vielä kerätty” tai ”siellä ne räksät syövät meidän ensi talven satoa”. Ja, miksi ei oltu kerätty? Olimme kovin aamu-unisia siskoni kanssa.

Toinenkin heti mieleeni tullut kesämuisto liittyy kesätöihin lapsena. Alakouluikäisenä minulla oli neljä vuotta minua vanhempia tyttökavereita, jotka asuivat naapureinamme. He ottivat minut mukaansa erilaisiin harrastuksiin, kerhoihin ja myös kesätöihin. Olin 11-vuotias, kun menimme vieraalle keräämään viinimarjoja. Muistan, kun muut saivat sankot käsiinsä, mutta minun kohdallani omistaja empi sankon antamista, johon totesin, että minulle myös. 

Marjapuskissa aika kului kivasti juttuja kuunnellessa ja tietysti marjoja kerätessäkin. Eihän se minun sankoni täyttynyt yhtä nopeasti kuin ystävieni sankot.  En muista, sanoinko, että minä en pääse vielä marjojen punnitukseen vai katsoinko sankoani huolestuneena, kun yksi vanhemmista ystävistäni alkoi täyttää sankoani isoilla mustaherukan tertuilla ja taisi hieman vajuuttaa omaa sankoaan. Tuo hetki on jäänyt muistiini ikiajoiksi. Kuinka pieni ele, pieni teko voi olla niin ilahduttava, mieliin painuva ja opettava. Toivon saavani kertoa tuon kokemuksen vielä jonain päivänä lapsuuden ystäväporukkaan kuuluneelle Jäpille, jota en ole nähnyt kolmeenkymmeneen vuoteen. 

Lapsuuden kesätienestejä tehtiin Anki-tehtaan räsymattojen kuteita leikkaamalla ulkona kiikkutuolissa, naapurin lapsia hoitamalla, niittykukkia myymällä ja pulloja keräämällä. Eli pienestä pitäen olen kesäni viettänyt jonkinlaisen työn äärellä. Nuoruuteen kuului uimaopettajatutkinto ja kesä uimaopettajana luonnon järvillä. Olikohan uimaopetuspaikkoja vajaat 20. Opiskeluaikoina ei riittänyt yksi kesätyö pankissa / postissa, vaan lisäksi piti tehdä arki-illat ja viikonloput autogrillillä töitä. Ja tuohon ajanjaksoon kuului myös omat urheilu- ja valmennusajat. ”Nuorena jaksaa” ja siltä näyttää meidän suvussa edelleen tapahtuvan.

 Hannele Mikkanen, Liperin kunnanjohtaja