Italialainen kaunotar kääntää katseita

Martti Jormanainen toteaa, että kesällä mieluisin ohjauspaikka on yläohjaamo.

Liperin kirkonkylän satamaan ilmestyi jo viime kesänä italialainen kaunotar, jolla on pituutta yli kolmetoista metriä ja leveyttäkin hulppeat neljä ja puoli metriä.

Azimut-sanan voi liittää tähtitieteeseen ja merenkäyntiin, mutta venemerkkinä Martti Jormanaisen huvivene on maailmankuulu.
– Meillä on ollut velipojan kanssa jo 90-luvulta lähtien itse tehty teräsvene, jolla veneiltiin työelämän kiireiden mukaan.
Vene on ollut viimeiset vuodet kuivatelakalle ja sitä on suunniteltu Jormanaisen  jälkikasvun käyttöön.
– Sain 90-luvulla kipinän veneilyyn ja suoritin kaikki veneilytutkinnot. Azimutin hankin viime vuonna eläkkeelle siirtymisen myötä. Ajoin veneen Kotkasta Saimaan kanavan kautta Liperiin, Jormanainen kertoo.

Tutuista maisemista uusiin
Jormanainen tuumaa, että hän halusi ostaa vuosimallia 1993 olevan liukuvan matkaveneen päästäkseen tutuista maisemista hieman pidemmällä nopeampaan tahtiin.
– Yhteinen teräsvene kulki noin yhdeksää solmua, kun Azimutin marssivauhti on noin 22 solmua.
Veneessä on kaksi 430 hevosvoiman akselivetoista dieselkonetta, joilla veneen huippunopeus nousee lähes kolmeenkymmeneen solmuun.
Martti Jormanaisen vene oli ostaessa hyväkuntoinen ja siihen oli tehty lukuisia päivityksiä. Vaikka veneen moottoreiden tuntimäärä on vasta noin tuhat tuntia, niin Jormanainen teki itse niihin remontin.
– Moottorit kestävät nyt sadan tunnin kausiajomäärällä seuraavat kaksikymmentä vuotta. Muutenkin veneen pitää olla kunnossa, että sillä ei jäädä matkan varrelle.

Sosiaalista oleskelua
Käytännössä Martti Jormanaisen veneessä pitää olla kipparin lisäksi ainakin toinen henkilö mukana. Toinen henkilö vaaditaan rantautumisten takia ja jo senkin vuoksi, että kookkaassa veneessä jonkun pitää olla ratin takana.
– Minulle veneily on sosiaalinen laji, jossa ajamisen lisäksi oleskelu ja tutustuminen paikkoihin on tärkeää. Mukavinta on olla perheen ja ystävien kanssa matkassa.
Jormanainen sanoo olevansa myös perinteinen veneilijä, joka luottaa karttaan, kompassiin ja merimerkkien tuntemiseen. Pelkän elektroniikan varaan ei voi jäädä.
– Kohteista lähellä suosikkini on Rääkkylän Paksuniemi ja kauempana Savonranta ja Oravi. Pieliselle en ole ehtinyt vielä käydä. Jos sinne ehtisi tänä kesänä Lappeenrannan reissun lisäksi.
Martti Jormanaista harmittaa, että kirkonkylän satamassa ei ole satsattu enemmän matkaveneilijöiden palveluihin.

Juttu on julkaistu kesälehdessä kesäkuun alussa.

Jaa:

Facebook