Melonnasta uusi kesäharrastus?

Kesän – ja etenkin Suomen kesän – lämpimistä päivistä kuuluu nauttia mahdollisimman paljon, sillä koskaan ei tiedä, kuinka kauan ne täällä kestävät. Itselle esimerkiksi riippumatolla tai uimarannalla loikoileminen ovat kelpo tapoja viettää aurinkoisia kesäpäiviä. Mutta kuten varmasti monien muiden tavoin, liikunta ja aktiivinen tekeminen ovat minulle niitä parhaimpia tapoja viettää aikaa auringon lämmössä. Uteliaammat persoonat etsivät uusia lajeja kokeiltavakseen. Kuulun itse vahvasti tähän koulukuntaan.

Viime kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa sup-lautailua, mikä oli mahtava kokemus. Siitä asti mieleni on havitellut vastaavanlaisia lajikokeiluja testattavakseni. Viime viikolla pääsin tutustumaan hyvin samanlaiseen lajiin ja sain kokeilla melomista. Mahdollisuus testaamiseen avautui Kirkkolahdella Liperissä, kun pääsin hyppäämään Melontakavereiden kajakkiin.

Haastava alku ensikertalaiselle

Melonnassa yhdistyy samoja elementtejä kuin suppailussa: vesi, urheilu ja lämpimästä kelistä nauttiminen. Suurin ero suppailun ja melonnan välillä on, että laudan päällä seisominen vaihtuu kajakissa istumiseen. Voin kertoa, että kyseessä on kuormittavampi laji, mitä odotin.

Heti kajakkiin istuttuani olin lähellä kallistua veden pinnan alapuolelle. Tasapainon löytäminen oli haasteellista, sillä menopeli oli huomattavasti sup-lautaa kapeampi. Säilyin kuitenkin kuivana ja pääsin harjoittelemaan melontaliikkeitä.

Kajakin käyttäytymistä sai hetken opetella: kuinka se kääntyy ja miten päästä helposti liikkeelle. Ensikertalaiseksi koin pärjääväni yllättävän hyvin, vaikka aistittavissa olikin piilevää lihassärkyä. Istuma-asento tuntui mukavalta, eikä pelastusliivi puristanut minua hengiltä. Vastavirtaan melominen alkoi käydä raskaaksi, mutta sain asetettua mielen siihen tilaan, ettei tässä ole kiire ja voin edetä omien voimien mukaan.

Mieli ja keho rauhoittuivat kajakissa

Kirkkolahdella meloessa sain tähystellä Liperiä täysin uudesta näkökulmasta. Aiemmin olen katsonut sitä vain maalta käsin, nyt pääsin näkemään sen kauneuden vedestä. Jouduin useaan otteeseen pitämään taukoa itse melomisesta, jotta ehdin ihastella maisemia. Olin lähellä unohtaa lievän olkapääkivun, kun ihastelin Kirkkolahden rannalla komeilevaa Rantamakasiinia ja sen takana näkyvää Liperin kirkkoa.

Sää ei olisi voinut olla ihanteellisempi. Taivas oli sininen, aurinko paistoi lämpimästi sekä tuuli puhalsi kevyesti. Kaukaisuudesta kuului lokkien ääntä, uimarannalta leikkivien lasten naurua ja kajakin ympäriltä veden liplatusta. Selkä kiinni penkkiin ja rauhakseen hengittelyä. Suupieliä nostattavaa oli myös ohikulkevien kalastajien tervehtivät kädennostatukset. Rauhoittuneeseen mieleeni pulpahti muutama kysymys: Miksen ole tehnyt tätä aikaisemmin? Olenko viimein löytänyt kesäharrastukseni? Mistä saan itselleni kajakin?

Tätä pähkäilen vielä ainakin seuraavaan melontakertaan asti.