Kädentaidoilla koti kaunistuu

Sirpa ja Pauli Makkosen peukalot eivät ole keskellä kämmentä, vaan pariskunta hallitsee monenlaisia kädentaitoja, joilla on kaunistettu muutakin kuin omaa kotia. Liperin Vaivionkylällä sijaitseva omakotitalo kätkee sisäänsä paljon itse tehtyä sisustusta.

Sirpa Makkonen on tunnettu matoistaan, joiden määrää hän ei ole koskaan laskenut, mutta monessa paikassa niitä tuntuu olevan. 

– En välttämättä edes tiedä, missä kaikkialla, hän päivittelee.

Mattojen kutominen alkoi neljäkymmentä vuotta sitten, kun hän kutoi anopin kangaspuilla 15 metriä mattoa. Sitten tuli Vaivioon kudontapiiri, jossa mattoja syntyi ahkeraan tahtiin. Ennen eläkkeelle jäämistään luokanopettajana työuransa tehnyt Sirpa Makkonen leikkasi kuteita varastoon. Tuohon aikaan mahtui myös aviomies-Paulille sattunut äkkipysäys, ja sen seurausten kanssa eläminen.

Sitkeyttä, ja vielä kerran sitkeyttä

Heinäkuussa 18 vuotta sitten Pauli Makkonen sai aivoinfarktin, joka halvaannutti oikean puolen ja aiheutti vakavan afasian. 

– Halavatun Pappa taisteli silloin hengestään. Hän ei pysty enää puhumaan eikä lukemaan, mutta esimerkiksi oikeaa kättä kuntoutimme käsitöillä, Sirpa Makkonen kertoo esitellessään puolisonsa tekemiä millimetrin tarkkoja paperinarutauluja. 

Sirpa Makkonen on vuosien saatossa tehnyt kohtalokkaana kesänä kesken jääneen mökkiremontin loppuun. Pielavedellä Paulin lapsuuskodissa on uutta pintaa monessa paikassa, ja tänä kesänä syntyi uusi terassi. Isäntää ei taas mikään pitele risusavotasta, jolloin raivaussahalla syntyy siistiä jälkeä.

• 

Värien harmonia tärkeää

Makkosten Vaivion kodin alakerrassa on hyvässä järjestyksessä lukuisien säilytyslaatikoiden pino. Kurkkaus sisältöön paljastaa siistit kerät erivärisiä matonkuteita.

 – Harmonia on tärkeää, värien on oltava sävy sävyyn. En yleensä tee raidallisia räsymattoja, vaan muutamalla värillä pehmeästi liukuen väristä toiseen, Sirpa Makkonen kuvailee.

Tasaiset reunat ovat harjoittelun tulos, ja oikea kude on tärkeää. Kolmella kuteella kudottaessa yksi on trikoota. Farkuista on syntynyt sinisävyisiä mattoja, ja outokumpulaisesta ompelimosta saaduista silkkikankaiden jäännöspaloista ontelona kudottuna tyynyjä tai laukkuja.

Nykyisin Sirpa Makkonen käy kutomassa Joensuussa Taitokeskuksessa, missä loimet ovat valmiina. 

– On mukava mennä vain kutomaan, kotona tulisi välillä tehtyä muuta. Kudontapassi on kätevä, kun voi itse katsoa sopivan ajan.

Matoissa voi nähdä elämän kirjon. Niitä katsellessa muistaa vaatteet, joista kude on leikattu. 

– Kierrätystä parhaimmillaan, muistuttaa Sirpa Makkonen, joka on viime aikoina ahkeroinut laakapistotöitä kanavakankaalle. 

– En osaa olla jouten, olen syntynyt käsitöitä tekevään perheeseen, hän naurahtaa.