Jari Partanen kirjoitti uransa paikallislehtien sivuille

Sanomalehtimies ja Kotiseutu-uutisten päätoimittaja Jari Partanen on pian eläkeläinen. Ajatus taitaa hieman vaivata miestä itseään, hän kun tuumaa, ettei tunne itseään lainkaan eläkeläiseksi, saati eläkeikäiseksi.

– Hyvin minä vielä pärjään pallokentilläkin itseäni pari kolmekymmentä vuotta nuoremmille, intohimoisena liikkujana tunnettu Partanen toteaa.

– Vaikka jos oikein kriittisesti ajattelee, niin saattavathan ne nuoremmat miettiä, että eikö tuo jo älyä lopettaa.

Ei lopeta. Elokuun alkaessa Kotsarin kippari lipuu lomalta eläkkeelle, eikä harrastuksiin liikenevä aika ainakaan vähene, päin vastoin. Jalkapallo-, sulkapallo- ja tenniskentät kutsuvat. Aikaa vierähtää varmasti myös ammunnan ja pyöräilyn parissa, talven tultua hiihtoladuillakin.

– Kyllä tässä silti pitää miettiä, saanko minä kaiken ajan kulumaan. Paikallislehtityö ja varsinkin Kotiseutu-uutisten yrittäjänä toimiminen on ollut hyvin intensiivistä. Olen tottunut siihen, että töitä tehdään silloin, kun niitä on – ei tässä työssä ole työvuoroja ja viikonloput ovat viikonpäiviä siinä missä muutkin. Onhan se ottanut aikansa – ja antanut paljon.

Viimeisen vuosikymmenen Partasen hartioilla on painanut myös vastuu.

– Ennen kaikkea yrittäjän vastuu, ei niinkään toimituksen esihenkilön vastuu, hän täsmentää.

Paikallislehtityö on pitänyt Jari Partasta otteessaan reilusti päälle neljän vuosikymmenen ajan. Mutta mikä aikoinaan sai joensuulaisen historiaa opiskelleen nuoren miehen tarttumaan kynään ja lehtiöön?

– Kyllä se on Rahikaisen eli Karjalaisen Pasin syytä, Partanen tuumaa viitaten hyvään ystäväänsä ja Vaarojen Sanomien pian eläköityvään päätoimittajaan.

– Hän vinkkasi minulle aikoinaan, että Pielisjokiseutuun etsitään sijaista. Siitä se toimittajan ura lähti.

Elettiin 1990-luvun alkua. Aikaa, joka Suomessa tunnetaan ja muistetaan turhankin hyvin lama-aikana. Siitä huolimatta toimituksissa piisasi Partaselle pätkätöitä, ensin Pielisjokiseudussa, sitten Outokummun Seudussa ja vuosikymmenen puolivälin jälkeen myös Kotiseutu-uutisissa.

– Olinhan minä Ylä-Karjalassakin vuoden päivät, ja tein pätkätöitä maakuntalehti Karjalan Maassa.

Maakunta tuli tutuksi. Samoin kuin sen savolainen naapuri, työuran vietyä Partasen kahdeksi vuodeksi Juvalle, Länsi-Savo -lehden vahvuuteen.

– Monet työpaikat ovat olleet ehdoton rikkaus toimittajan urallani. Olen nähnyt lukuisia erilaisia käytäntöjä ja tapoja toimia.

Lopulta vakituinen toimittajan paikka heltisi Outokummun Seudusta. Nykyisen kotikaupunkinsa Outokummun ja sen naapurikunnan Polvijärven asioista Partanen ehti uutisoida parikymmentä vuotta, ennen kuin uralla alkoivat puhaltaa uudet tuulet. Tuulet, jotka muokkasivat miehestä paikallislehden yrittäjän, omistajan ja päätoimittajan, melkoisen media-alan vaikuttajan.

Yrittäjyys lienee sana, joka saa edelleen ilon kuplimaan Jari Partasen sydämessä.

– Kun työuraani mietin, niin kyllä yrittäjänä olo on ollut valtavan mukava kokemus. Onhan siihen toki mahtunut kaikenlaista, ja välillä on ollut tiukkaakin, esimerkiksi korona-aikana. Vastuuta on ollut kannettavana ja työtehtävät ovat olleet todella monipuolisia.

– Vaikka mikäs minulla on ollut ollessa – Kotiseutu-uutisissa on valtavan ammattitaitoinen, osaava ja hyvä henkilökunta.

Siitä huolimatta Partanen on päätoimittajana saanut kasvaa jälleen yhteen, omanlaiseensa rooliin.

– Päätoimittajana asioita saa ja pitää pohtia kokonaisvaltaisemmin kuin toimittajana, useammasta eri näkökulmasta. Varsinkin toimittajan urani alussa olin hyvin kriittinen ja räksyttäväkin journalisti, nyt terävimmät särmät ovat ehkä hioutuneet.

– Vaikka kyllä minä edelleen olen sitä mieltä, ettei ole mitään järkeä olla aina samaa mieltä asioista. Itseä ja muita kohtaan tulee olla kriittinen, sanomalehtimies linjaa.

Muutos on asia, joka toimittajan työssä on alati läsnä. Jo siksikin, että erään määritelmän mukaan uutinen on muutos.

Murros on muutosta huomattavasti isompi voima, ja niitä Jari Partasen työuralle on mahtunut kolme.

– Sähköistyminen, digitalisoituminen ja some, hän listaa.

– Ne ovat muuttaneet lähes kaikki käytännöt. Lehden tekemisen perusperiaatteet ja sisältö eivät sitä vastoin ole muuttuneet miksikään.

Kotiseutu-uutisten kaltaisen paikallislehden hienous piilee Partasen mukaan paitsi uutisissa, myös ihmisen kokoisissa asioissa. Siinä, että kaikkien ääni pääsee kuuluviin.

– Minä olen aina pitänyt pienten puolta – pienten ihmisten, pienten koulujen, pienten kylien, pienten kuntien. Ehkä osin siksi Rääkkylä tuntuukin niin hienolta kunnalta.

Kuten Liperikin, joka tuli Partaselle tutuksi jo lapsena, mökkikuntana.

Toimittajan työn suolaksi Partanen nimeää ihmiset. Olkoonkin, että itseään hän luonnehtii sosiaalisesti seurustelurajoitteiseksi – hienoinen pilke silmäkulmassa.

– Jos joku asia ei minua miellytä, se näkyy huonona käytöksenä, hän täräyttää.

Nähtäväksi jää, miten eläkepäivät Jari Partasta miellyttävät. Kutsuuko kirjoittaminen vielä pitkän linjan lehtimiestä? Vai vievätkö dekkarien lukeminen ja kesämökkeily vaimon kanssa mennessään?

– Mökillä laajennetaan terassia, rakennetaan puusuojaa ja korjataan venevajaa, tuleva eläkeläinen listaa.

– Ja onhan tässä kotonakin aina pientä puuhaa.

Pieni on tosin suhteellinen käsite. Vuosien saatossa Jari ja tämän vaimo Kirsi ovat remontoineet kotinsa lattiasta kattoon – eikä siinä kaikki. Nikkaroitavaa on riittänyt myös tilusten piharakennuksissa: aitta ja navetta on kunnostettu, ja nyt työn alla on reippaasti päälle sadan vuoden ikäinen hirsisauna.

– Hirsien kengitys on menossa. Poikani ja vaimon tyttären mies ovat olleet siinä hommassa isoksi avuksi.

Mitä rakentamiseen ja remontoimiseen tulee, Partanen kertoo saaneensa oppinsa isältään.

– Enemmän näissä rakennushommissa on vaivaa kuin rahanmenoa, käsistään kätevä mies tuumaa.

Niin se taitaa olla, ettei Partasen Jari malta aloillaan oleilla eläkkeelläkään. Olohuoneessa oleva valkoinen keinutuoli on se, joka joutaa vain olemaan.