Puoli vuosisataa myöhemmin

Saksalainen Tom Niemann palasi Liperiin verestämään vanhoja muistoja tasan 50 vuotta hänen ensimmäisen Pohjois-Karjalan visiittinsä jälkeen. Kaikki sai alkunsa viiden nuoren miehen lomamatkasta 1970-luvulla.

– Olimme juuri päässeet koulusta ja tulimme lomalle Liperiin. Vuokrasimme täältä mökin, joka oli ihan liian pieni meille kaikille, Niemann naureskelee.

Yhtenä kesäyönä hän lähti kirkonkylälle etsimään ruokaa ja löysi itsensä lopulta Kirkkolahden retkeilymajasta. Siellä hän loi jo samana yönä uusia ystävyyssuhteita ja taisipa myös eräällä nuorella naisella olla merkitystä sen kanssa, että Niemann päätyi lopulta viettämään neljä suvea Liperin maalaismaisemissa.

– Retkeilymajassa oli tuolloin muistaakseni vain kymmenen sänkyä ja yhtä monta telttaa pihassa, mutta siellä minä viihdyin monta kesää, Niemann myhäilee.

Niemann on kotoisin Pohjois-Saksasta Uelzenin kylästä, joka on tunnettu lähinnä sokeripuhdistamostaan. Samoihin aikoihin puoli vuosisataa takaperin hän muutti 30 000 asukkaan “pienestä” kotipaikastaan opiskelujen perässä miljoonakaupunki Berliiniin.

– Olen kotoisin maaseudulta, joten kesät Liperissä muistuttivat kotia ja täällä sain olla luonnon keskellä rauhassa. 

Rokkia ja takatukkia

Yhteen Niemannin hauskimmista vanhoista muistoista liittyy takatukka ja rockmusiikki.

– Minulla oli jo nuorempana pitkät hiukset ja kohtasin suomalaisen pojan, jolla oli samanlaiset. Meistä tuli kavereita ja hän soitti minulle kotonaan omaa musiikkiaan sekä King Crimson -bändiä, jota kuuntelen edelleen. Hänen äitinsä leipoi silloin minulle piirakoita, muistelee Niemann.

Tuo poika oli Olli Serjo, joka on sittemmin tullut tutuksi muun muassa Joensuun rokkipiireistä. 

Liperiin Niemann palasi täksi kesäksi ensimmäistä kertaa sitten 70-luvun, vaikka hän onkin siinä välissä ehtinyt piipahtamaan Helsingissä. Niemann aloitti Suomen vierailunsa pääkaupunkiseudulta ja muutaman Liperi-päivän jälkeen edessä odottaa vielä pari päivää Savonlinnassa, joka on hänelle myös takavuosilta tuttu.

– Vuokrasin polkupyörän ja aion vain ajella täällä ympäriinsä sekä koittaa palautella muistoja mieleen. Minulla on myös pari vanhaa tuttua, keihin toivon törmääväni. Eihän sitä ikinä voi tietää.