Suuria tunteita nepsylasten vanhempien ryhmässä

Ylämyllyn yläkoululla nyt keväällä aloitettu nepsylasten vanhempien vertaistukiryhmä on osoittanut tarpeellisuutensa.

 – Ensimmäisellä kokoontumiskerralla huhtikuun lopussa tuntui kuin olisi itkenyt paljon, vaikka oikeasti ei itkua tullut. Kokemus oli niin puhdistava, kertoo Liperin Nepsyperheiden vertaistukiryhmän kokoaja Salla Remes-Ylönen.

Kaikkien Ylämyllyn koulun yksiköiden huoltajien Vanhempainneuvosto Rumpu ry. on mukana toiminnassa.

 – Haluamme auttaa perheitä myös tällä tavalla, ja ryhmään saa tulla kaikkialta Liperistä, luonnehtii Rumpu ry:n puheenjohtaja Anne Salmensuo.

Molemmilla äideillä on kokemusta nepsylapsista, Remes-Ylösellä myös opettajantyössään Outokummun kaupungin Kummun koulussa.

Nepsy-diagnoosin lapsi tai nuori saa kehityksellisten neuropsykiatristen häiriöiden vuoksi, joita ovat muun muassa ADHD, autismin kirjo, asperger tai Touretten oireyhtymä. Oireet ovat moninaiset: vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä ja oman toiminnan ohjaamisessa, aistien välittämän tiedon tulkinnan yksilöllisyys sekä poikkeavan voimakas hermoston kuormittuminen ja stressitason nousu.

– Perinnöllisyys on merkittävä taustatekijä. Nepsylasten kanssa on usein hankaluutta alakouluiässä, mutta murrosiässä lapsi voi rauhoittua, naiset hahmottavat.

Yhdessä jaksaa paremmin

Kaksi kertaa keväällä vajaan kymmenen vanhemman porukalla kokoontunut ryhmä jatkaa tapaamisia koulujen alettua elokuussa.

Tarve jakaa kokemuksia yhdessä on ilmeinen, samoin puhumisen tärkeys.

– Syyllisyydentunne ja syytökset huonosta kasvatuksesta ovat helpottaneet, Remes-Ylönen huokaisee kaikkien puolesta.

Koska nepsy-lapsi voi tahtomattaan toimia arvaamattomasti, heittäytyä lattialle kirkumaan tai jännittyä yllättävästä toiminnasta, on aikuisella tärkeä tehtävä asettaa rajat ja jaksaa.

– Nepsy-lapsi kuulee varmasti liian paljon ei-sanaa, kieltoja kieltojen perään. On osattava luovia ja valittava oikeat keinot. Asiat, joissa on selvät säännöt, Anne Salmensuo havainnollistaa.

Salla Remes-Ylönen kannustaa kasvattajia lempeään jämäkkyyteen.

 – Nepsy-lasta, niin kuin ei ketään, ei voi laittaa muottiin. Tarvitsemme joustavuutta ja paljon ymmärtämistä, hän toivoo.

Anne Salmensuo mainitsee myös oikean ajoituksen.

– Huvipuistoretkestä ei voi kertoa viikkoa aiemmin, koska silloin lapsi jännittää sitä koko sen ajan. Mutta ei myöskään lähdön hetkillä, jolloin tieto tulee ilman valmistautumista. Vanhempi on onneksi lapsen paras asiantuntija.

Vertaisryhmässä vanhemmat saavat antaa tunteilleen vallan.

– Me iloitsemme nepsy-lasten vilkkaasta mielikuvituksesta ja touhukkuudesta, mutta ymmärrämme myös väsymyksen ja ärtymyksen sekä halun olla välillä yksin, äidit kiteyttävät.