Honkalampi-keskuksella iloitaan töistä helmihyppynarujen äärellä

– Olli, onks tää oikein?, tarkistaa Terho Lackman.

Terho on kehitysvammainen ja vieläpä sokea. Sujuvasti hän kuitenkin pujottaa naruun helmen toisensa perään.

– Tää on helppo tehdä. Kiva tehdä sormilla, puutöitä aikanaan opiskellut tekijä huikkaa välissä.

Liperiläisen Ropeen hyppynaruja on kasattu keväästä asti Honkalampi-keskuksen työ- ja päivätoiminnassa alihankintana. Säännöllisesti eli vähintään kerran viikossa helmien keskelle sujahtaa 10 tekijää, joista moni toivoo pääsevänsä helmipöydille kolmekin kertaa viikon aikana. Parikymmentä eri asiakasta hommaa on saanut kokeilla. Tekijät saavat ahertamisestaan työosuusrahaa omaan käyttöönsä.

– Tämä tuntuu vain niin hyvältä. Yhteiskunnassa pitäisi löytyä jokaiselle mielekästä tekemistä, Ropeen yrittäjä Olli Toivola toteaa lähes liikuttuen.

Urheilusta tunnettu Toivola on ammatiltaan erityisopettaja. Helmihyppynarujaan itsekin pujottelevalle ja kahvoja teippaavalle Toivolalle on vihjattu, että konehan tuohon kokoamiseen pitäisi hommata.

– Ei pitäisi. Ydinjuttu on, että nämä ovat käsin tehtyjä.

Väreistä iloa ja lisää keskittymistä

Tänään pujotellaan Ropeen tilauksen mukaisesti musta-valkoisia painavampia heavy-naruja, joissa on isommat helmet. Yksi nuori mies kertoo omaksi lempivärikseen punaisen Tuomas Veturin mukaan, toinen nuorukainen tykkää musta-oranssista Nalle Puhin Tiikerin takia.

– Pinkki-violetti, Aino Kummunmäki paljastaa suosikkinsa.

Hänen käsityönään valmistui tänään kaksi hyppynarua, melkein ihan omin voimin.

– Joskus harmittaa, kun narun pää on huono ja yrittää ja yrittää, eikä onnistu. Ohjaajalta pitää kysyä silloin apua, Aino kuittaa samalla kun hän viimeistelee kahvojen sisälle solmuja.

Mieluinen työ on jo nyt lisännyt osallistuneiden kehitysvammaisten sorminäppäryyttä ja pitkäjänteisyyttä. Ohjaaja Jaana Tarkkonen kertoo, että edellispäivänä aloitettiin helmitöillä ja heti sen jälkeen harjoiteltiin kynäotetta. Kynän pitäminen kädessä oli yllättäen lämmittelyn jälkeen helpompaa.

– Vuosi sitten Aino olisi lopettanut helmien pujottelun jo tunti sitten. Työ on rauhoittava asia. En olisi voinut kuvitella, että tietyt henkilöt tekevät näitä, Tarkkonen iloitsee.

Värit tuovat iloa, mutta niiden oikeaan järjestykseen on myös keskityttävä. 

– Tässä saa miettiä, mikä tulee seuraavaksi, Aino kuvailee homman hauskuutta.

Taitava Aino pystyy sujuttelemaan symmetrisen narun molempia ”puolia” jopa yhtä aikaa. Muutamille sopiva askare taas on lajitella helmiä astioihin.

Toivola lupaa, että tulossa on myös omien narujen suunnittelupäivä. Tekijät odottavat kovasti, että pääsevät upottamaan kätensä laatikoihin, joissa on kymmeniä eri värejä. 

– Tämä koetaan niin tärkeäksi tehtäväksi, että tästä keskustellaan ja kerrotaan vieraille, Tarkkonen paljastaa.

Myös naapurikuntien kehitysvammaisten yksiköissä on päästy kokeilemaan hyppynarujen tekoa. Toivolan haaveissa idea leviää laajemmalti.

– Näistä jokainenhan on yksilöllinen, hän hymyilee.

• 

Helmihyppynarut tulevat