19.6.2020
Kynäniekasta museonpitäjäksi
Kaarina Kainulainen tarkkailee yhä maailmaa toimittajan silmin, vaikka eläköityi virastaan yli kymmenen vuotta sitten. Yhä edelleen hän kirjoittaa freelancerina juttuja.
– Pää pitää olla kunnossa, joten sen tolkussa pitämisen vuoksi kirjoitan yhä, Kainulainen naurahtaa.
Toimittajana Kainulainen aloitti jo 60-luvulla opiskelijalehdessä. Ura alkoi niin sanotusti huipulta; ensimmäinen pesti kun oli syntymäkunta Jämsän työväenopiston lehden päätoimittajuus.
Alavalinta ei ollut itsestäänselvyys.
– Lapsuudessani unelma-ammatteja olivat muun muassa opettaja, lääkäri ja kätilö. Totesin silloin, että jos en niihin pääse, tulee minusta toimittaja, Kainulainen muistelee.
Kirjoittamisen lisäksi Kainulaisen toinen intohimo on keräily – tunnetaanhan hänet myös Kotista-lelumuseon perustajana. Sanojen keräilyn ohessa on kertynyt myös mittava lelukokoelma, jonka tarinoita Kainulainen kertoo suullisesti museokävijöille.
Kainulainen tunnetaan edelleen parhaiten lempinimestään Kainu-Ahkera, jota hän käytti pakinoidensa signeerauksena lähes koko uransa ajan.
– Hämeen sanomissa työskennellessäni tuo nimitys syntyi. Kainulaiskaksi sanottiin siihen saakka, kunnes kollega tuumasi, ettet sinä mikään laiska ole vaan ahkera, Kainulainen muistele.
Kolmen lossin kunnassa
Kotiseutu-uutisissa toimittajana vuosikymmeniä työskennellyt Kainulainen muutti kekälekuntaan 80-luvulla. Martti-puoliso tuli pitäjään kotitilansa viljelijäksi, vaimo maatalouspitäjän aluetoimittajaksi.
Siinä missä uran alkuvaiheissa naputettiin kirjoituskonetta ja kuvat matkasivat filmirullina bussilla, eläkeaikoina niin kuva kuin tekstikin kulkevat sähköisenä.
Aloittaessaan Liperin ja Rääkkylän paikallislehden Rääkkylän toimittajana, oli työskentelykunnassa peräti kolme lossia, jotka tulivat vuosikymmenten saatossa tutuiksi. Kainulaisen eläköityessä lauttamatka oli jäljellä enää Arvinsalmessa, kun aiemmin myös Kivisalmi ja Ihalansalmi ylitettiin lossikyydillä.
– Hidastivathan lossit työmatkoja, mutta myöhästely kuului maineeseeni. Itse olin tyytyväinen kun tapahtumat sai uutisoitua kiireestä huolimatta. Virkeä kylätoiminta piti huolen, että toimittajan piti olla samaan aikaan useammalla juttukeikalla eri puolilla pitäjää. Jossain siis etuajassa, toisaalla myöhässä ja joskus jopa paikalla oikeaan aikaan, Kainulainen taustoittaa.
Kaarina Kainulainen
Toimittajien tarinoita vuosikymmenten takaa
Pohjois-Karjalan journalistiyhdistys julkaisi kesän korvalla Toen perrään-journalisteja Pohjois-Karjalasta-nimeä kantavan haastattelukirjan.
Mukana parikymmentä maakunnassa vaikuttanutta journalistia, kuten muun muassa toimittajina kirjallista uraansa käynnistelleet kirjailijat Heikki Turunen Juuasta, Lieksassakin asunut Simo Hämäläinen ja Tuula-Liina Varis Joensuusta.
Rääkkyläläinen vapaa toimittaja Kaarina Kainulainen on yksi kirjaan haastatelluista. Opus kertoo kunkin toimittajan elämäntarinan lisäksi myös koko ammattikunnan muutoksesta aikojen saatossa.
Haastatteluissa eniten huomiota saa arkinen työ alan tasa-arvoistumisen edistämiseksi ja huoli maakunnallisen uutisoinnin tulevaisuudesta.
Suonna Konosen toimittama ja Juha Inkisen kuvittama kirja lupaa esipuheensa mukaan kertoa tarinoita ajasta, jolloin toimittajat olivat rautaa ja lehdet paperia. Pitkien henkilöhaastatteluiden ohessa kerrotaan myös kunkin toimittajan mieliin painuneita hetkiä työelämässä – kuka saikaan potkut työkeikalla ja kuka luuli Liperin vaakunaa SPR:n logoksi.
Tietoa kirjoittajasta
Paivi
Päivi Lievonen karauttelee mieluusti ratsuillaan pitkin rääkkyläläismaastoja – vauhdikkaan toimittajan kulkimiksi kelpaavat toki myös sukset, lumikengät ja velosipedi. Hyvä jos aktiivisuusmittarikaan siinä vauhdissa mukana kestää!