Suunnitellusti ensimmäinen

Liperin vuosikymmenen ensimmäinen vauva iitrailee ympärilleen tyytyväisenä. Mikäpä äidin turvallisessa sylissä olisikaan ollessa. Ajoittain pienen pojan naama vääntyy mutkalle vain vaimean valituksen saattelemana.

– Taitaa pieru olla hukassa, Roosa Tykkyläinen tuumaa äidilliseen sävyyn.

Muutaman viikon toisiinsa tutustuminen on tuonut ylämyllyläisille vanhemmille itsevarmuutta.

– Alussa kysyimme toisiltamme, että mitä nyt pitää tehdä, Aleksi Westman naurahtaa.

– Päivä päivältä on helpompaa. Kauhean montaa vaihtoehtoa ei hädälle voi olla – se on mahavaivaa, nälkää tai märkä vaippa, äiti tiivistää opittua.

Perheenisän samalla kylällä asuva sisko sai tytön puoli vuotta aiemmin, joten pariskunta on saanut seurata pienen vauvan kehitystä ”etukäteen”.

– Nythän kaikki on helppoa, kun hänet voi vain laittaa keinuun. Toisaalta olemme huomanneet, että lähtemiseen saa varata parikin tuntia, tuoreet vanhemmat hymyilevät.

Silmäteränsä he ovat luottaneet myös isoäidin vahdittavaksi.

– Osastolta kun kotiuduttiin, niin hän komensi meidät kauppaan. Isovanhemmista on ollut paljon apua niin hankintojen tekemisessä kuin esimerkiksi ristiäisten valmistelussa, he kertovat.

Pitkä poika

Vuoden ja vuosikymmenen ensimmäinen liperiläisvauva syntyi 2. tammikuuta suunnitellun aikataulun mukaisesti. Perätilassa jo pidempään potkinut poika oli päätetty saattaa maailmaan sektion avulla vuoden ensimmäisenä arkipäivänä.

Hän on pitkä poika, syntyessään mittaa oli 52,5 senttiä ja painoa 3725 grammaa.

– Hän oli erityisen odotettu, koska on minun vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi, Roosa Tykkyläinen kertoo.

Ristiäisiä nuorukainen viettää tasan kuukauden ikäisenä, jolloin päivämäärä kirjataan numeroin 02.02.2020. Ilomantsissa annettava nimi on vielä salainen.

– Keskenään käytämme kotona sitä tulevaa nimeä. Odotusaikana Roosa sai miettiä tytön nimiä ja minä pojan, isä kertoo.

Työ toi kotikylälle

Molemmat vanhemmat ovat työskennelleet vuosia lähihoitajina Honkalampi-keskuksella ja innostuivat muutama vuosi sitten aloittamaan sairaanhoitajaopinnot. Taktikoitu yhteistyö on helpottanut yhdellä autolla liikkumista ja opiskelu on onnistunut yksillä kirjoilla. Perheenisä suuntautuu nyt viimeisenä opintovuonnaan mielenterveyspuoleen, ja perheenäiti on miettinyt ensihoitoon keskittymistä.

Ilomantsista ja Ylämyllyltä kotoisin olevat Tykkyläinen ja Westman hankkivat talon Jyristä hankittiin nelisen vuotta sitten töiden perässä. Ylämyllyn palvelut saavat kiitosta, mutta he ovat ihmetelleet kioskin puuttumista Jyristä.

Unelmana olisi saada lisää omaa rauhaa.

– Haaveena olisi rakentaa oma talo vähän syrjemmälle, he kertovat.

Jälkikasvulleen pariskunta aikoo opettaa ulkona liikkumisen nautinnon. Luonnosta nautitaan nykyisin paljon nelijalkaisten kanssa – ne liikuttavat huonollakin kelillä omistajiansa.

Perheen kahdesta paimenkoirasta toinen on luonteeltaan yli-innokas ja toista vauva ei kiinnosta.

– Vanhempi koira tulee vaipanvaihtoon mukaan ja seuraa vierestä, osataanko varmasti.

Liikunnan lisäksi Aleksi-isä on opusten ystävä.

– Satukirjoja luen hänelle varmasti paljon, tuore isä silittää pienen pojan vaaleaa ohutta tukkaa.