Jokaiselle nuuhkijalle riittää huomiota
Muistatko Marilan? Vaiviolaisen maatilan, jossa on käyty joskus koulua ja ilmeisesti käyty kauppaakin.
Marilan tilalla kasvaa onnellisia lampaita ja possuja. Kanat tepastelevat omenapuiden katveessa, koira viilettää tervehtimään taivaltajaa ja mehiläiset majailevat pesässään.
– Haluamme pitää tilan pienenä, jotta meillä olisi mahdollisuus antaa rapsutuksia jokaiselle niitä haluavalle, Tuija Puustinen jutustelee kuopsuttaessaan karitsaa.
Nuoremmat suomenlampaista uskaltautuvat emännän ja isännän kainaloon äitiuuhia rohkeammin.
– Osa lampaista on kylällä maisemanhoidossa. Haluamme opettaa kaikki kuitenkin helposti käsiteltäviksi, kotitilaansa isännöivä Marko Holopainen kertoo.
Onnellisten eläinten lihaa
Uuhia tilalla on 19, siitospässejä kolme ja karitsoja 13. Kikkurakarvaisista kuusi pässiä pääsee pääsiäispöytään ja seitsemän nuorta uuhta jää kasvamaan.
Sikoja ladon heinissä on möyrinyt kesän mittaan kymmenen.
– Meillä possuilla on paljon reilusti tilaa ja heinää alusina, emäntä esittelee huomiota kaipaavia kärsäkkäitä.
Pinkit saparohännät herkuttelevat pudonneilla omenoilla ja joutavilla perunoille.
– Ja päivittäin niille tuodaan tuoretta luomuheinää, isäntä kertoo.
Noin satakiloisina teurastettavat possut myydään suoraan tilalta niin sanotusti puolikkaina, kun taas lampaanlihaa lähtee maailmalle pienempinä osina.
Puustinen kertoo, että perheen poika oli aluksi surullinen omien eläinten syömisestä.
– Juttelimme, että eikö olekin mukava tietää, miten ihanan elämän ne ovat eläneet.
Shaalit siintävät unelmissa
Puustinen ja Holopainen ovat hankkineet karstat ja rukin, jotta lampaiden villaa voitaisiin keritä ja jalostaa langoiksi.
– Minulla on unelma, että tekisin shaaleja. Meillä on täällä kangaspuut.
Siivousalan yrittäjä ja rakennusinsinööri vuokraavat peltojaan hevosten laiduntamiseen. Myös mehiläisten tarhaaminen on aloitettu tänä kesänä.
– Olemme vähän rajatapaus, onko tämä työ vai harrastus. Maatilayrittäjäksi kokisi itsensä ehkä sitten, kun toinen saisi elantonsa tästä.