Mummit ja ukit palasivat pulpetteihin

Jarno Hämäläinen kirjailee ukkinsa Väinämö Lehikoisen kertomuksia 40-luvun kouluajoista.

– Eniten koulussa on muuttunut vapaus. Ennen istuttiin hiljaa ja viitattiin, Viinijärven koululle saapunut Jarmo Alm vertailee.
Vaikka ainahan kolttosia on osattu tehdä.
– Mustepullo piti tietysti kaataa siihen pulpetille, ylämyllyläinen Alm naurahtaa.

– Ja sitten opettaja käski nurkkaan seisomaan, viinijärveläinen Ilkka Kohonen jatkaa.
– Minä kävin ensimmäisillä luokilla supistettua koulua, talvisin yhtenä päivänä viikossa ja kesällä kuudesti viikossa. Koulu oli Lamminniemellä maalaistalossa silloin ja isommat kävivät koulua talvella enemmän, Maire Kohonen jutustelee.
Kolmikko on saapunut Viinijärven opinahjoon tutustumaan lastenlastensa työpaikkaan ja kertomaan nuorille omista kouluajoistaan.
Nelosluokassa oppilaat ja arvovieraat saavat kurkistaa opettaja Anna Tolvasen kotialbumiin. Paripulpetissa istuvalla pikku Annalla kuri oli kova. Sen sijaan tämän päivän koulussa tehtäviä ei välttämättä kirjailla ryhdikkäästi puupulpetilla.
– Vertailkaahan isovanhempien kanssa kouluasioita. Voitte tehdä tehtävän myös patjoilla maaten, Pötsönen saa mummit ja ukit nauramaan ihmetyksestä.
Väinämö Lehikoinen kertoilee Jarnolle, kuinka sota-aikana kaikesta oli pulaa. Koulussa syötiin lähinnä hernekeittoa ja puuroa. Jarno katsoo ukkia silmiin, kun tämä selittää, miten ennen piti tuoda kotoa leipää ja maitoa – reppu haisi pahalle, kun maitopullo oli unohtunut pestä.
– Kiusata ei saanut. Kerran muistan, kun meillä oli kaverin kanssa pihalla matsi menossa. Molemmat lensi siitä taaksepäin, kun ukko-Kiiskinen nykäisi meitä tukasta, Lehikoinen tarinoi.
Ulla-vaimo taas muistaa, miten opettaja kävi lypsämässä lehmät kesken koulupäivän.
– Navetta kuului luontaisetuihin ja palkkaan silloin.
Ihmisiksi koulussa kasvettiin ennen ja nyt.
– Ja opittiin siellä silloin lukemaan, laskemaan ja laulamaan, Väinämö Lehikoinen naurahtaa.
Perjantaina vietettiin valtakunnallista kodin ja koulun päivää.

Jaa:

Facebook