22.8.2016
Tattiapajilla
Elokuinen aamu on valjennut pilvisenä ja harmaana. Aurinko lymyilee vielä sankan pilviverhon takana. Esko Pietarinen odottelee Liperin torilla kahta toimittajaa sienestyskavereikseen – paikallislehdessä kun ollaan kovasti kiinnostuneita siitä, onko sienisato tosiaan kaikkien saamiensa kehujen arvoinen.
Aamukuudelta – pari minuuttia yli, jos tarkkoja ollaan – joukko on koossa ja auton keula käännetään kohti Ylämyllyä. Sen tarkemmin ei passaa paljastaa, minne sienisaalista halajavien tie vie. Tapanahan on, että tietoa hyviksi havaituista sienestysapajista varjellaan kuin valtionsalaisuutta ikään.
– Vaikka en minä niin hurjia sienisaaliita ole saanut. Parhaana päivänäkin jäi alle 30 kilon, Pietarinen tuumaa suomalaiskansallisen vaatimattomaan tapaan.
Jos sinulla on Puodista ostettu lukuoikeus, voit jatkaa lukemista.
Tietoa kirjoittajasta
Hanna
Hanna-Leena Kunttu ahkeroi Kotsarin toimittajana vuosikymmenen ajan, helmikuusta 2011 helmi-maaliskuun vaihteeseen 2021.
