Vanhat kirkonkirjat digiaikaan

– Pidän hyvin tärkeänä, että tietoa säilytetään tuleville sukupolville, sanoo pastori Riitta Mäntylä Kirjuri-projektista. Tietokoneen näytöllä oleva sivu on peräisin vuodelta 1722 ja siinä on luettelo kastetuista.

Evankelisluterilainen kirkko ja seurakunnat ovat käyttäneet miljoonia euroja uuden Kirjuri-jäsentietojärjestelmän rakentamiseen.

Uudistus tarkoittaa lyhyesti sitä, että jokaisessa seurakunnassa ryhdytään arkistoimaan jäsenten tietoja samalla tavalla nykyisen kahden kilpailevan järjestelmän sijasta. Tämä kirkkohallituksen ylläpitämä yhteinen jäsentietojärjestelmä otetaan käyttöön joulukuussa 2011.

Haastavaksi työn tekee se, että myös tietyt vanhat kirkonkirjat ja aineistot tuodaan Kirjurin digiosioon. Käytännössä digitaaliseen muotoon muutetaan kirkonkirjoja vuodesta 1860 alkaen sekä perhelehdet 1960-luvulta vuoteen 2004, jolloin niiden pitäminen päättyi sähköiseen järjestelmään siirtymisen myötä.

Monissa seurakunnissa vasta puuhataan tarjouspyyntöjä yrityksille, jotka osaavat digitoida mikrofilmeillä olevat aineistot ja laatia kuviin tarvittavat oheistiedot. Toisin on täällä meillä Pohjois-Karjalassa.

– Olemme etukynnessä, koska kirkonkirjoja digitoitiin jo vuosia sitten. Sitä projektia veti nykyisin eläkkeellä oleva Kontiolahden kirkkoherra ja lääninrovasti Teuvo Mononen, mistä hänelle iso kiitos, pastori Riitta Mäntylä sanoo.

Liperin seurakunnan vt. kirkkoherrana toimiva Mäntylä on vetänyt maakunnan seurakuntien digitaalikuviin liittyvää metatietoprojektia kohta vuoden päivät. Mukana ovat Joensuun seurakuntayhtymää lukuun ottamatta kaikki seurakunnat. Lisäksi hänellä on asiakkaina useita seurakuntia Savon puolella.

– Liperin sekä muutaman muun Pohjois-Karjalan seurakunnan osalta pääsemme tekemään testaus- ja tarkastusajoja jo alkusyksystä, sanoo Mäntylä, joka tekee ”metatyötä” Liperissä virkansa puolesta ja muille seurakunnille omalla toiminimellä tuomiokapitulin myöntämällä sivutoimiluvalla.

Palvelu sujuvammaksi

Mäntylä joutuu kahlaamaan melkoisen aineistokasan lävitse. Pelkästään Liperin ja entisen Viinijärven seurakunnan aineistoista on otettu noin 75 000 digikuvaa.

Jokaiseen kuvaan liitetään ns. metatieto, jonka perusteella kuvan sisältämät tiedot löydetään aikanaan helposti ja nopeasti Kirjurista.
– Sekamelskasta kansioihin järjestykseen, Mäntylä tiivistää.

Mutta mitä hyötyä tästä suururakasta on kirkolle? Ainakin Kirjuri-tiedotteen perusteella uudistus tuo tullessaan noin kolmen miljoonan euron vuosisäästöt.

– Jos järjestelmä toimii tarkoitetulla tavalla, se helpottaa seurakuntalaisten palvelua. Esimerkiksi nykyään perunkirjoituksia varten tarvittavia sukuselvityksiä pitää kysellä eri seurakunnista, mutta uudistuksen jälkeen kaiken pitäisi onnistua yhdeltä luukulta.

– Tämä helpottaa myös sukututkimusten tekoa, sillä perherakenteet ovat monesti niin monimutkaisia.

Mäntylälle työ on tietänyt paitsi satoja vuosia vanhojen käsialanäytteiden tulkitsemista myös uusimpaan tietotekniikkaan tutustumista.

– Helpotuksen huokaus kuuluu, kun tarkastusohjelma ilmoittaa, että aineisto on virheetön ja valmis vietäväksi eteenpäin, naurahtaa kirkkohallituksen nimeämään arkistoimen neuvottelukuntaan kuuluva pastori.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *