Teurastaja tuli taloon
Kuuma vesi ja terävä puukko ovat kotiteurastajan tärkeimmät työvälineet.
Liperiläistä ruoka- ja kekriperinnettä esittelevän Liperi- Seuran dokumenttielokuvan kuvaukset jatkuivat lokakuussa Antti ja Maija Laanisen tilalla Honkavaarassa kesäpossujen teurastuksella.
Dokumentin kuvaaja ja käsikirjoittaja Esko Pajarinen taltioi tarkasti teurastuksen eri vaiheet possun tainnuttamisesta lihan suolaukseen.
Syksyllä tapahtuva sikain teurastus on ollut maaseudun vuodenkiertoon luonnollisesti kuuluva tapahtuma. Perinnetietoa elokuvan taustaksi on tuotettu haastattelemalla ja keräämällä kertomuksia useilta kymmeniltä liperiläisiltä ikäihmisiltä.
– Kevällä 2007 aloitetuissa haastatteluissa on saatu talteen valtavan hienoja ja rikkaita kertomuksia erilaisista ruoanvalmistustavoista, viljakasveista ja viljelystä, Kaija Matilainen ihastelee.
Perinnetiedon keruu jatkuu yhä. Liperi-Seura toivoo paikallista ruokaperinnettä tuntevien ilmoittautuvan haastatteluun tai kirjoittavan kokemuksensa kertomukseksi.
Sika lahtiin vanhasta muistista
Sian teurastajana filmillä esiintyvä Antti Laaninen on oppinut lihankäsittelijäksi poikasena isänsä rinnalla.
– Edellisestä teurastuskerrasta on aikaa varmaan yli 40 vuotta, että tosi vanhasta muistista tämä tapahtuu.
Kaija Matilainen kohentelee tulta porisevan vesipadan alla. Antti Laaninen ja Pentti Mustonen pyöräyttävät sian toiselle kyljelleen ja jatkavat veden valelemista.
Välillä miehet haukkaavat emäntäväen paistamia tuoreita verilettuja.
– Veden lämpötilan kanssa on oltava tarkkana. Sitä ei saa kaataa ruhon päälle kiehuvana, mutta lähellä kiehumispistettä. Näin karva irtoaa parhaiten, Kaija Matilainen toteaa.
Karvojen kalttaamisen jälkeen sika nostetaan orteen riippumaan vuorokaudeksi, sen jälkeen se paloitellaan ja suolataan. Sisäelimet – ja ylipäätään kaikki, mitä siasta irti saadaan – erotellaan ja otetaan talteen.
Elokuva huipentuu kekrijuhliin
Kun syksy on ruokatarpeiden keruun ja varastoinnin aikaa, tulevana talvena perinneruokaprojekti keskittyy itse ruoan valmistukseen.
Dokumentin tekemisessä on Esko Pajarisen mukaan vielä suurin työ edessä päin.
– Tarkoitus on kuvata ensi talvena kekrijuhlat, joissa perinteiset ruokalajit pääsevät esille. Ryhdyn alkutalvesta kirjoittamaan siihen käsikirjoitusta, Pajarinen kertoo.
”Liperiläinen perinneruoka” -työnimellä koostettavan elokuvan ensi-illaksi on kaavailtu pyhäinpäivää, 1. marraskuuta 2008. Liperiläisen ruoan historiaa esitellään kuvin ja sanoin myös hankkeesta julkaistavassa kirjassa.
Tietoa kirjoittajasta
