Lehtokotilot leviävät Liperin keskustassa

Lehtokotiloiden kuori suojaa niitä kuivumiselta ja kuumuudelta. Kotilot liikkuvat parittomalla lihasjalallaan.

– Viisi vuotta sitten niitä oli ensimmäisen kerran, Sirkka Määttänen huokaa omakotitalonsa terassilla Liperin keskustassa. ”Ne” tarkoittaa lehtokotiloita, täysikasvuisina 13-25 millimetriä pitkiä ruskeansävyisiä nilviäisiä, jotka syövät hyvällä ruokahalulla puutarhakasveja.

– Nyt on poutaa ja kotilot piileksivät kosteissa paikoissa, mutta sateella niitä voi nähdä mustanaan. Sirkka Määttänen tarkistaa päivittäin puutarhansa vuorenkilvet. Pihaan eksyneet lehtokotilot on hävitettävä nopeasti, ennen kuin ne ehtivät sikiämään lisää.

Määttäset ovat monien muiden keskustan asukkaiden tapaan saaneet kotiloista tarpeekseen. Läheisellä puutarhapalstalla vihannesten ja marjojenkin viljely on jäänyt, sillä limaiset lehtokotilot mansikoiden päällä eivät houkuttele syömään.

– Riks raks ne ratisevat jalkojen alla nurmikolla kulkiessa. Joillakin on todella paksu kuori, Sinikka Määttänen kuvaa. Paljain jaloin ei lehtokotilonurmikolla tee mieli kulkea.

Torjunta vaatii yhteistyötä

Lehtokotilot viihtyvät nimensä mukaisesti lehdossa ja ovat yleisempiä Etelä-Suomen rannikoilla. Muualle Suomeen ne ovat levinneet puutarhakasvien mukana. Kotiloiden torjunta on vaikeaa ja se vaatii kaikkien alueen asukkaiden yhteistyötä.

– Lehtokotilot viihtyvät lehtikasoissa, vanhoissa kuloissa ja muissa kosteissa paikoissa. Jos kaikki pitäisivät pihansa siisteinä, niin kotilot olisi mahdollista pitää kurissa, sanoo Sinikka Määttänen.

Itse torjuminen tapahtuu yksinkertaisesti tappamalla heti kaikki pihalla näkyvät kotilot esimerkiksi kiehuvalla vedellä ja viemällä kuolleet kotilot pois. Lajitoverit nimittäin syövät edesmenneet toverinsa ja saavat siitä uutta voimaa lisääntymiseen. Kotiloiden torjuntaan on mahdollista käyttää myös torjunta-aineita, mutta ne ovat kalliita eivätkä yksistään riitä.

– Inhottavia otuksia. Kyllä niille äkkilähtö tulee, jos eksyvät meidän pihallemme, Sinikka Määttänen toteaa ja huokaa. Vuorenkilven lehdissä on taas reikiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *