Tanssitaito kuuluu yleissivistykseen

Pastori Tiina Åkerfeldtin mielestä elämässä on rytmiä, joka näkyy niin luonnossa kuin hänen tanssiessaankin.

Yli miljoona suomalaista katsoo taas tänä syksynä sunnuntai-iltaisin ohjelmaa, jossa julkisuuden henkilöt mittailevat tanssitaitojaan. Tanssii tähtien kanssa -parketilla pyörähteli tällä kaudella myös helsinkiläisen Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala, joka monien pettymykseksi karsiutui pois kisasta ensimmäisenä.

Jos sinulla on Puodista ostettu lukuoikeus, voit jatkaa lukemista.

Kanala kommentoi tanssimista loistavana tapana liikkua, ja muutaman treeniviikon aikana hän ehti hoikistua usean kilon verran. Liperiläinen pastori Tiina Åkerfeldt allekirjoittaa tanssin hyödyllisyyden.

– Se on hyvää tekevää rytmillistä liikettä. Elämässä on rytmiä kaikessa, luontoa myöten, hän luonnehtii.

Pohdinnan tanssiin liitetystä synnillisyydestä Åkerfeldt luotsaisi mieluummin yhteiskunnallisiin arvoihin. Eri sukupuolten oleminen kosketuksissa toisiinsa on voitu historiassa käsittää vaarallisena, koska sen ajateltiin olevan intiimiä läheisyyttä, seksuaalisuuttakin.

– Pelättiinkö vartaloiden lähekkäin olon herättävän hallitsematonta voimaa, joka koettiin hyväksyttäväksi vain parisuhteessa oleville? Nykyään tanssi mielletään enemmän musiikillisen liikkumisen muotona.

• 

Mitä kotona opetettiin?

Tiina Åkerfeldtin lapsuuskodissa sekä äiti että isä korostivat tanssitaidon tärkeyttä. He olivat itse saaneet oppinsa omilta sukulaisiltaan.

 – Perheessämme on pidetty sitä käytöstapoihin kuuluvana. Isä kehotti minua muistamaan erään olennaisen asian papin varusteissa. Häissä tanssittaessa ristiriipus kauluksen alle, jotta se ei ponnahda toisen silmille. Hän huomasi veljeni häissä tämän vihkipapin ennakoivan liikkeen jiveä tanssittaessa, naureskelee Åkerfeldt.

Tosin toinen isän oppi oli, että papin lähdettyä pidot vasta alkavat. Joka tapauksessa aikanaan luterilaisten pappien puku lyhennettiin polvipituiseksi, jotta pappi pystyi vihkimisen jälkeen hääjuhlissa myös tanssimaan.

Musiikin pyörteissä on kaikenikäisten hyvä liikkua. Yhdessä tanssiminen synnyttää luontaista yhteisöllisyyttä ja sosiaalista mielihyvää. Tiina Åkerfeldt muistelee lapsuutensa kotikaupungissa Helsingissä tuttavaperheiden ikäihmisten käyneen säännöllisesti päivätansseissa ja nauttineen toisten näkemisestä.

Tangoa kavaljeerin kanssa

Vuosia sitten liperiläinen tuttavaperheen poika, maailmalla show dance -kilpailuissa menestynyt tanssija Heikki Harinen auttoi Tiina Åkerfeldtiä alkuun välillä unhossa olleessa harrastuksessa.

– Tärkein sääntö oli, että jalkoihin ei saa katsoa. Pitää antaa mennä.

Åkerfeldt tunnustaa kehittäneensä itselleen monta kynnystä tanssin esteeksi. Vieraiden kohtaaminen, taitojen ruostuminen ja alemmuuden tunne omasta itsestä ovat kuitenkin lopulta turhia murheita. Hän on aiemmin käynyt ja suunnittelee taas menevänsä paikallisen seuran kursseille.

– Liperin Lavatanssijoilla on hieno systeemi, jolla kaikki pääsevät tanssimaan. On ihan mukava liikkua eri ihmisten kanssa.

Oman edesmenneen kavaljeerinsa Juha Pesosen kanssa Tiina Åkerfeldt tanssi joskus hitaita olohuoneen parketilla. Hänen lempitanssissa on kaihoisa, välillä tulinenkin, tango.

– Olen hyvä hitaissa. Kyllä minun sisälläni elää pieni tanssija, ja se haave on toteutettava.

•