Pjotrin tuotteet olivat rakastettuja ympäri Pohjois-Karjalaa – ”Jos se on minusta kiinni, niin kuolen pellolleni”
Kolmen koputuksen jälkeen oven rakoon ilmestyvät ystävälliset, tietävät ja elämästä iloiset kasvot.
Vastaanotto on lämmin – keväinen. Harmaantunut herrasmies toivottaa saapujan tervetulleeksi lämpimään ja kotoisaan tupaansa.
Hollantilaissyntyinen Petrus ”Pjotr” Houtbeckers kiersi 1970-luvulla maailmaa. Matkoillaan hän teki vapaaehtoistyötä maatiloilla ja opetteli viljelyn saloja. Noina vuosina hänelle iskostui ajatus oman viljelytilan perustamisesta. Hän oli nähnyt kuinka apulannoitteet ja kemikaalit vaikuttavat satoon, maaperään ja tuotteiden laatuun. Pjotr ei nähnyt kokemansa perusteella muuta mahdollisuutta kuin luonnonmukaisuuden. Hollannista Pjotr ei sanojensa mukaan löytänyt muuta kuin risuja ja tehtaita.
Luomuviljelyn pioneeri valitsi Käsämän
Matkat ja sopivan paikan etsiminen toivat Pjotrin mutkien kautta Liperin Vaivioon vuonna 1985. Metsittyneiden peltojen äärellä alkoi 36 vuotta kestäneen Luomutila Pikkunupun tarina, joka on tullut nyt päätökseen.
Viljelyn aloittaminen vaati alussa paljon työtä. Pellot olivat kasvaneet umpeen risuista ja puista. Aloittava luomuviljelijä näki tämän kuitenkin vain hyvänä asiana, vaikka työtä oli edessä paljon. Metsittyminen osoitti hänelle, että maa, jonka hän pian raivaa pelloksi on luonnonmukaisessa tilassa.
Vaiviossa sijaitseva Luomutila Pikkunuppu oli ensimmäisiä Suomessa aloittaneita luomutiloja. Tila on tuottanut viime vuosikymmeninä noin 20 000 kiloa vuodessa luonnonmukaisesti viljeltyjä kasviksia pohjoiskarjalaisten pöytiin.
72-vuotias Pjotr on tehnyt päätöksen, että nyt on aika lopettaa kaupallinen viljely ja myynti. Luomutilan isäntä siirtyy nauttimaan eläkepäivistä. Pellolta tätä luomutaikuria ei kuitenkaan saa pois.
– Jos se on minusta kiinni, niin minä kuolen pellolleni. Nautin niin paljon siitä, kun saan iskeä käteni multaan ja saan kasvattaa puhtaita, luonnonmukaisia tuotteita, Pjotr kuvailee.
Vaikka Pjotr lopettaa kaupallisen viljelyn, niin työnsarkaa riittää jatkossakin.
Tulevaisuudessa Pjotrin peltojensa antimista pääsevät nauttimaan hänen tyttärensä perhe ja muutamat ystävät. Yhteensä Pjotrin herkkyydellä kasvattamat tuotteet ruokkivat jatkossakin yli kymmenen henkeä.
”Asiakas oli minulle ystävä”
Pjotrin kasvot valtaa silmin nähden iloinen ja kiitollinen tunne, kun hän muistelee niitä lukuisia lämpimiä kohtaamisia asiakkaiden kanssa.
– Asiakkailleni kuuluu suuri kiitos siitä, että pystyin jatkamaan kaupallista viljelyä näinkin pitkään. Heidän kohtaamisensa olivat todella ainutlaatuisia. Asiakas oli minulle kuin ystävä. Tuntuu hienolta ajatella, että lapsensa ovat kasvaneet syöden luomutuotteitani.
Vierailu Pjotrin luona saa mielen aina iloiseksi – keväinen on se tunne. Tätä tunnetta Pjotr halusi tuotteidensakin kautta välittää.