Valtuutettu Sami Laitilan mielipide: Peruskoulun suunta on korjattava

Suomalainen peruskoulu on ollut menestystarina. Siksi meidän pitäisi pystyä puhumaan sen ongelmista avoimesti ilman, että kritiikki tulkitaan hyökkäykseksi opettajia, kouluja tai nuoria vastaan.

Nyt siihen on erityinen syy. Nuorten osaamisen taso on laskenut viimeiset 20 vuotta. Pisa tulokset ovat laskeneet vuodesta 2006 eli liian pitkään. Perustaidot ovat heikentyneet erityisesti matematiikassa ja äidinkielessä. Keskittymisongelmat ovat lisääntyneet ja yhä useammalla on vaikeuksia opiskelussa. Liian moni nuori ei löydä motivaatiota opiskeluun, ja rukkaset tippuvat kädestä liian varhain. Sitkeys, periksiantamattomuus ja sisu puuttuvat.

Kaikki ei siis ole kunnossa!

Nuoret eivät ole tästä vastuussa eivätkä opettajat, jotka tekevät työtä yhä haastavammissa olosuhteissa. Vastuu kuuluu meille aikuisille ja ennen kaikkea niille, jotka päättävät Suomen peruskoulun suunnasta eli opetushallitukselle sekä opetussuunnitelmien uudistajille.

Opetussuunnitelmia on uudistettu jatkuvasti. Mutta olemmeko aidosti arvioineet, ovatko uudistukset parantaneet oppimistuloksia? Liian usein tuntuu, että uudistamisesta on tullut itseisarvo, mutta se tärkein asia eli oppiminen on unohtunut.

Uuden ei pitäisi olla automaattisesti parempaa. Jos jokin vanha menetelmä toimii, sitä pitää käyttää. Jos uusi menetelmä ei paranna oppimista, siitä pitää voida luopua. Koulutuspolitiikan pitäisi perustua näyttöön ja käytännön kokemukseen, ei pedagogisiin muotivirtauksiin.

Nyt tarvitaan suunnan muutos. Digiä vähemmän ja paperia enemmän. Kirjat, vihkot, kynät ja kumit takaisin koulun arkityöhön.

Perustaidot on nostettava takaisin koulun keskiöön. Lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen ja keskittynyt työskentely eivät saa jäädä muun hömpän jalkoihin. Digitaaliset laitteet ovat hyviä renkejä mutta huonoja isäntiä. Kaikkea ei tarvitse tehdä ruudulla.

Tarvitsemme pienempiä opetusryhmiä, enemmän resurssia yksilölliseen ohjaukseen ja erityisopetukseen. Tasoryhmiä pitää voida käyttää joustavasti, kun ne tukevat oppimista. Taso ryhmillä saadaan opetettua heikoille perustaitoja ja lahjakkaille heidän kehitystä vastaavia sisältöjä. Tällöin kaikki oppivat ja kehittyvät koko ajan. Suomen kielen opetuksessa ei voida laittaa samaan ryhmään suomea äidinkielenä puhuvia ja S2 eli suomi toisena kielenä puhuvia oppilaita ennen kuin S2 ryhmän Suomen kielen taito on riittävällä tasolla.

Myös vaatimustasoa on uskallettava nostaa. Oppilailta pitää odottaa työntekoa ja oppimista. Jos perustaidot eivät riitä seuraavan vuosiluokan vaatimuksiin, luokalle jääminen on vaihtoehto. Samalla nopeasti etenevän oppilaan pitää voida edetä nopeammin eli voisi siirtyä seuraavalle vuosiluokalle. Tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikkien pitää edetä samaa tahtia.

Opettajiin on luotettava. He tarvitsevat työrauhaa, riittävät resurssit ja mahdollisuuden käyttää omaa ammattitaitoaan. Suurempiin kouluihin tarvitaan myös vakituinen yhteisöohjaaja tukemaan koulun nuorten arkea.

Suomi on ennenkin pystynyt nostamaan osaamisen tasoa. Pystymme siihen uudelleenkin. Se vaatii rohkeutta myöntää epäonnistumiset ja että kaikki aiemmat ratkaisut eivät ole toimineet.

Nyt on aika korjata kurssi. Nostetaan perustaidot takaisin keskiöön ja Suomi takaisin osaajayhteiskunnaksi.

Sami Laitila
Joensuun lyseon lukio matematiikan ja fysiikan lehtori
Liperin kunnanvaltuutettu (Suomen Keskusta)