Mielipide: Jokainen vanha puu on edellisten sukupolvien meille jättämää perintöä

Rasihovin suurten honkien kaataminen herätti Rääkkylässä laajaa keskustelua. Se osoitti, kuinka paljon vanhat puut ihmisille merkitsevät. Ne ovat tärkeä ja rakas osa kotiseutumme maisemaa, historiaa ja yhteisiä muistojamme – aikaisempien sukupolvien meille tietoisesti ja yhä uudelleen säästämiä ja suojelemia. Rasivaaran Rasihovin mäntyjen alta on aikanaan lähdetty sotaan, ja niiden katveessa on alkanut moni rakkaustarina.

Voidaankin puhua perintöpuista. Nyt on meidän vastuullamme päättää, millaisen elävän perinnön jätämme omaksi lahjaksemme tuleville sukupolville.

Näkökulmat omien kotikulmien ulkopuolelta ovat usein arvokkaita. Rääkkylään Saksasta muuttanut Irina Muschik esitti ajatuksen, voisimmeko kartoittaa Rääkkylän maisemallisesti, kulttuurisesti ja ekologisesti tärkeät vanhat puut sekä edistää niiden suojelua. Kiteellä on 35 luonnonmuistomerkiksi rauhoitettua vanhaa puuta, Liperissä 12 ja Rääkkylässä vain kaksi. Meillä on kuitenkin lukuisia maisemallisesti merkittäviä ja eri miljöiden osina arvokkaita vanhoja puita.

Yksittäisten vanhojen piha- ja maisemapuiden säästämisessä ei ole kyse metsänhoidosta tai metsätaloudesta, joka on Pohjois-Karjalassa tärkeä elinkeino. Meillä on varmasti varaa ja myös velvollisuus tunnistaa maisemamme kaikkein arvokkaimmat yksittäiset perintöpuut ja pienet vanhat metsiköt sekä huolehtia niiden säilymisestä. Se kertoo siitä, että arvostamme omaa historiaamme, kulttuuriympäristöämme ja kotiseutumme omaleimaisuutta.

Vanhat puut ovat usein paikkakunnan vanhin ja arvokkain kerrostuma, jotka ovat monesti rakennuksia vanhempia. Kesälomamatkalla huomioni kiinnittyi Vanajanlinnan pihassa kasvavaan suureen, jo tyvestä onttoon metsälehmukseen, jonka ympärille koko kartanomiljöö oli aikanaan rakennettu. Niin tärkeänä suurta lehmusta pidettiin Suomen itsenäistymisen aikaan. Rakennuksen kainalossa kasvavan puuvanhuksen oksistoa oli tuettu, jotta puu kestäisi mahdollisimman pitkään. Perintöpuu voi siis olla ympäristön kehittämisen lähtökohta. Näin toimittiin myös Rääkkylän uuden koulun suunnittelussa, jossa kylän todennäköisesti vanhin puu, upea petäjä, säilytettiin osaksi uutta koulumiljöötä. Uutta voidaan rakentaa vanhaa kunnioittaen.

Olen asunut vuodesta 1995 lähtien Rääkkylän Iso-Pappilassa. Sen ympärillä kasvaa lukuisia parisataavuotisia honkia, jotka haluan nyt suojella. Monia vastaavia puita kasvaa eri puolilta Rääkkylää.
Moni ei ehkä tiedä, että mänty voi elää Suomessa yli tuhatvuotiaaksi, aivan kuten tammikin. Vanhin Suomessa luotettavasti vuosirenkaista määritetty mänty oli 1024-vuotias. Rääkkylän vanhimmat puut voivat olla ehkä noin 300-vuotiaita, joten niillä on vielä vuosisatojen mittainen elämä edessään. Me emme näe niitä aikoja, mutta voimme omilla päätöksillämme siirtää tämän elävän perinnön jälkipolviemme koettavaksi. Ehkä meidät muistetaan juuri siitä, että ymmärsimme säästää jotakin, jonka arvo kasvaa yli vuosisatojen.

Toivon, että Rasihovin tapahtumat muistetaan ennen kaikkea siitä, että ne herättivät Rääkkylässä uuden arvostuksen perintöpuita kohtaan. Meillä on nyt mahdollisuus tunnistaa kaikkein arvokkaimmat puut ja pienet vanhat metsiköt sekä säilyttää ne luonnonmuistomerkkeinä yhteistyössä maanomistajien, yhdistysten ja kunnan kanssa.

Hannu Koistinen
Rääkkylä-Seuran puheenjohtaja

Jaa:

Facebook